Fanaatikko
Israelilainen kirjailija Amos Oz on julkaissut pamfletin nimeltään How to Cure a Fanatic – kuinka fanaatikko parannetaan. Otsikko on tietenkin kärjistys; fanaatikko ei halua tulla parannetuksi, vaan kaikkien hänen ympärillään tulee tehdä parannus.
Yksi 2000-luvun yhteiskuntien keskeisistä kysymyksistä on sama kuin sotien runteleman 1900-luvunkin. Kuinka saamme elettyä keskenämme ilman vihaa ja väkivaltaa? Amos Oz pitää fanatismia ihmiskunnan pahana geeninä. Fanaattisuus on meissä kaikissa mahdollisuutena.
Fanaatikko näkee loputtomasti vaivaa saadakseen muutettua toisten ihmisten tapoja ja käännytettyä heidät omalle kannalleen. Fanaatikko on suuri altruisti, usein kiinnostuneempi toisista ihmisistä kuin itsestään. Hän kärsii, kun muut eivät käsitä hänen päivänselvää totuuttaan.
Mitä pahaa vahvoissa periaatteissa ja epäitsekkyydessä? Ei mitään, jos pohjimmaisena on halu keskusteluun ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ikävä kyllä fanaatikko on yleensä myös ihminen, jolle päämäärä pyhittää keinot. Nopeat ratkaisut ja suoraviivaiset selitykset ovat hänen mielestään parhaita; oikeassa olevilla on lupa väkivalloin pakottaa kaikki toiset totuutensa kannattajiksi – ja tuhota taipumattomat.
Amos Oz näkee mielikuvituksen ja huumorin keinoina vastustaa fanatismia. Ja ehkä toisen ihmisen todellisuuden ymmärtäminen esimerkiksi kertomuksen kautta voikin lieventää ankaria asenteita ja lisätä ymmärrystä. Mutta pelkään pahoin, että aitoon fanaatikkoon ei tehoa puhe, ei soitto eikä laulu.
Kiihkomielinen oikeassa olemisen tunne syntyy vihasta, jota ruokkivat pelko ja koettu epäoikeudenmukaisuus. Emme voi poistaa fanaattisuutta maailmasta, voimme vain toivoa, että kykenemme luomaan olot, joissa suurin osa ihmisistä ei tunne tarvetta kuunnella palopuheita.
Keskivertoihminen, pieni ihminen, joka rakastaa elämää ja kieltäytyy vihasta, on suurin turva fanatismin tuhoisuutta vastaan.
Kirjoittaja on äiti ja kirjailija.
Jaa tämä artikkeli: