Katutasolla. Joonas Timosen mukaan valtaosin ihmiset suhtautuvat feissareihin Marja-Leena Savolahden tavoin myönteisesti. Kuitenkin myös kriittistä palautetta kadulla kuulee paljon. Kuva: Jukka Granström
Feissaten kohti parempaa maailmaa
Feissarit kuulevat kadulla värikkäitä näkemyksiä kehitysmaiden auttamisesta.
Kirkon Ulkomaanavun feissari yrittää saada kadulla ihmisiä pysähtymään ja liittymään järjestön kuukausilahjoittajiksi:
– Olisiko pieni hetki aikaa tärkeälle asialle? Kiinnostaisiko auttaa naisia kehitysmaissa?
Kysymyksiä riittää, mutta vastauksia saa vähemmän. On sateinen päivä Kampin Narinkkatorilla ja ohikulkijoilla tuntuu olevan kiire. Jotkut kävelevät ohi muualle katsoen, toiset vastaavat kävellessään, harvat pysähtyvät kuuntelemaan.
– Kaikista tylyintä on, kun ihmiset kävelevät ohi ja eivät muka huomaa, sanoo Kirkon Ulkomaanavun Helsingin feissareiden tiiminvetäjä Touko Ruuttunen, 20.
Feissarit kuulevat monenlaisia mielipiteitä kehitysmaiden auttamisesta. Kotimaassakin kuulemma tarvitaan apua. Pyyntö auttaa kehitysmaita torjutaan viittaamalla leipäjonoihin ja vanhusten asemaan Suomessa.
– Mittapuut ovat kuitenkin aivan toiset, vähättelemättä kenenkään avuntarpeita, feissari Kirsi Mutshipule, 18, toteaa.
Sana ”feissaus” tulee englannista. Face to face tarkoittaa kasvotusten. Ympäristöjärjestö Greenpeace aloitti feissauksen Suomessa vuonna 2001. Kirkon Ulkomaanapu aloitti f2f-varainhankinnan vuonna 2002.
Feissarit kuulevat joskus tylyjä, jopa törkeitä kommentteja. Mies Tallinnanaukiolla huomautti, ettei Itä-Afrikan nälänhädässä ole kyse muusta kuin siitä, ettei afrikkalaiset osaa käyttää kaivojaan.
Jotkut toteavat olevansa Timo Soinin kanssa samoilla linjoilla. Apua ei ulkomaille anneta, ennen kuin asiat täällä saadaan hoidetuksi. Toisille auttaminen on itsestäänselvyys.
– Monet ovat jo mukana jossain avustustoiminnassa. Useat myös tietävät Kirkon Ulkomaanavusta. Erityisesti Naisten Pankki on tunnettu, tiiminvetäjä Touko Ruuttunen sanoo.
Joonas Timonen, 20, kertoo, että monet tulevat sanomaan feissareiden tekevän tärkeää työtä.
– Se tuntuu hyvältä.
Nuoret feissarit joutuvat myös vastaanottamaan organisaatioihin kohdistuvaa kritiikkiä. Jotkut eivät halua auttaa kirkon kautta. He ihmettelevät, miksei kirkko lahjoita suuresta omaisuudestaan. Eikö kirkollisveron maksu jo riitä? Miksi tulette kadulle kerjäämään lisää?
Kirkko käyttää huomattavan osuuden varoistaan hädänalaisten auttamiseen kotimaassa ja ulkomailla. Kirkon Ulkomaanapua on kuitenkin itsenäinen säätiö. Sillä ei ole käytössään kirkon kaikkia varoja, vaikka seurakunnat tukevatkin sen työtä.
Tärkeä osa feissausta on ennakkoluulojen kumoaminen sekä asiallisen tiedon välittäminen.
Kuukausilahjoittamisesta kiinnostuneet haluavat olla täysin varmoja siitä, että rahat menevät sinne missä apua tarvitaan. Eräskin mieskin lupasi lähettää vesipullon Itä-Afrikkaan, kunhan vain saa osoitteen.
Kirkon Ulkomaanavun saamista lahjoituksista 84 prosenttia käytetään kansainväliseen avustustyöhön, jäljelle jäävän 16 prosentin kuluessa tukitoimintoihin eli vaikuttamistoimintaan, varainhankintaan, viestintään, koulutukseen sekä yleishallintoon.
Tänä kesänä liki kymmenen järjestön feissaus-tiimit valtasivat Helsingin kadut. Järjestöt varaavat netistä Helsingin feissaus-paikkoja. Narinkkatori ja Elielinaukio ovat suosituimpia.
Feissarit eivät kuitenkaan ole toistensa kilpailijoita vaan enemmänkin yhteistyökumppaneita. Toisia feissareita moikataan ja tsempataan – kaikki tietävät mistä on kysymys. Kaikki ovat hyvällä asialla.
Feissaus on raskasta työtä. Turhautua ei saa, vaikka kukaan ei pysähtyisikään tuntiin. Kirkon Ulkomaanavun feissarin tavoitteena on saada päivän aikana 3–5 uutta kuukausilahjoittajaa. Palkka maksetaan työtuntien mukaan. Samanhenkisten ihmisten kanssa työnteko on rentoa ja yhteishenki hyvä.
Feissareiden panos on tärkeä Kirkon Ulkomaanavulle. Yksittäiset lahjoittajat muodostavat järjestön tuloista 23,8 prosenttia eli noin 7,2 miljoona euroa vuodessa. Tähän mennessä f2f-varainhankinnan avulla on kerätty yli 2 000 uutta kuukausilahjoittajaa.
– Avuntarve kohdemaissa on suuri. Mitä enemmän saamme varoja ja kuukausilahjoittajia, sitä enemmän pystymme auttamaan, sanoo Else Hukkanen, Kirkon Ulkomaanavun varainhankinnan koordinaattori.
Kuukausilahjoittajat ovat Else Hukkasen mukaan toiminnan jatkuvuuden ja pitkäaikaisten tulosten saavuttamisen kannalta äärimmäisen tärkeitä.
– Katastrofin jälkeen apua tarvitaan vielä pitkään. Säännöllinen tuki työllemme on meidän ja avuntarvitsijoiden kannalta tehokkain vaihtoehto, Else Hukkanen muistuttaa.
Kirkon Ulkomaanavulla on yli 14 000 yksittäistä kuukausilahjoittajaa ja määrää pyritään jatkuvasti kasvattamaan.
Elli-Alina Hiilamo
Kirjoittaja toimi kesän Kirkon Ulkomaanavun feissarina.
Useat järjestöt feissaavat
Suomessa feissauksella hankkivat varoja Amnesty International, Greenpeace, HelsinkiMissio, Kirkon Ulkomaanapu, Pelastakaa Lapset ry, SPR, Suomen Luonnonsuojeluliitto, Unicef ja WWF
Jaa tämä artikkeli: