Kuva: Thinkstock
Feminismi etenee kirkossa ilman virallista suojelua
Feministinen kirkko syntyi halusta puolustaa kirkkoa, jonka oma tasa-arvotyöryhmä jäi työttömäksi.
Tasa-arvoa ajavien verkostojen ja liikkeiden toiminta on uudentyyppistä vaikuttamista: keskustelua verkossa, mielipidekirjoituksia, blogeja ja tempauksia. Yhdistysrekisterissä, kokoushuoneissa tai kirkon päätöselinten muistioissa niitä ei näy.
Heinäkuussa 2016 Facebookin Feministiryhmässä keskusteltiin vilkkaasti rippikoulumateriaaleista. Niitä moitittiin ahtaista stereotyyppisistä sukupuolikäsityksistä. Kun keskustelu laajeni kirkon sukupuolikäsityksiin, muutamat keskustelijat puolustivat kirkkoa: kirkon sisällä on myös sukupuolinormeja kyseenalaistavaa pohdintaa ja feminismiä. Syntyi ajatus perustaa sanojen vakuudeksi oma liike.
"Päädyimme aluksi perustamaan blogin ja Facebook-sivun, joilla voisimme levittää tietoisuutta tärkeistä asioista. Emme kokeneet yhdistyksen perustamista tarpeelliseksi. Toistaiseksi kyseessä on siis löyhä verkosto", sanoo aktiivi, teologiaa opiskeleva Tiia Orpana.
Tanssien homoparien puolesta
Feministisen kirkon toiminta painottuu verkkoon ja sosiaaliseen mediaan, jossa Facebook-sivun tykkäyksiä on noin 650. Tulossa on myös esimerkiksi kantaaottava performanssi homoparien kirkollisen vihkimisen puolesta. Tempauksen nimi on Kirkkohäät kaikille ja se tapahtuu 25.10. Helsingin Karhupuistossa Kalliossa. Luvassa on ainakin livemusiikkia ja häävalsseja.
"Tavoitteenamme on ajaa feminististä agendaa kirkon sisällä. Tuomme vähemmistöjen äänen kuuluviin kirkon keskusteluissa informoimalla kirkon työntekijöitä sukupuolisensitiivisyydestä sekä herättämällä keskustelua kirkon sukupuolikäsityksistä. Haluamme kokonaisvaltaisesti puolustaa luomakunnan monimuotoisuutta ajamalla ihmisoikeuksien toteutumista Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä", Orpana määrittelee.
Ensimmäinen tempaus ei koske perinteisintä naisasiaa vaan seksuaalivähemmistöjä. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat liikkeen aktiivien mukaan varsin feministinen asia.
"Feminismissä on kysymys vähemmistöjen asioiden ajamisesta, valtarakenteista ja sukupuolinormeista. Kirkossa puhutaan liian usein seksuaalivähemmistöistä kuin he olisivat jokin kirkon ulkopuolinen tekijä eivätkä osa kirkkoa, sen sisällä", liikkeen aktiivi Matias Uusisilta sanoo.
Hän sanoo liikkeen edustavan niin sanottua kolmannen aallon feminismiä, jonka ydinkysymys on, mitä sukupuolilla tarkoitetaan ja mitä ne merkitsevät. Se yrittää tuoda kaikenlaisen syrjinnän esiin, niin rasistisen kuin seksistisen.
Uusisillan mukaan feministiselle kirkolle on tärkeää, että kaikki vähemmistöt saisivat puhua itse puolestaan. Miehenä hänelle naisasian ajaminen merkitsee omien etuoikeuksien tiedostamista.
"Naisten oikeuksien puolustaminen on minulle sitä, että annan tilaa. Minulla on miehenä valitettavasti enemmän puhevaltaa yhteiskunnassa", kirkon nuorisotyössä työskentelevä Uusisilta kuvaa.
Piispa Irja Askolasta puhuttaessa nousee usein esiin sukupuoli. Kuva: Jukka Granstrom
Kirkon tasa-arvotyö juoksee vapaana
Feministinen kirkko ei syntynyt paikkaamaan virallisia toimielimiä tai virkamiestyötä. Se syntyi aktiivien sanojen mukaan tarpeeseen, jonka ajan ilmapiiri ja keskustelu synnytti. Mutta vaikka liikkeen aktiivit eivät sitä tietäisi, se syntyi vain muutamia vuosia sen jälkeen, kun virallisen kirkon viimeisin valtakunnallinen tasa-arvoelin oli lakkautettu tarpeettomana.
Vielä vuonna 2012 oli sekä ihmisoikeuksiin että tasa-arvokysymyksiin erikoistuneet neuvottelukunnat, jotka kirkkohallitus oli asettanut. Ne on molemmat nyt lakkautettu jäsentensä sanoin turhautumisen vuoksi.
Kirkolla ei ole tällä hetkellä sukupuoliseen tasa-arvoon keskittyvää toimikuntaa eikä virkamiestä.
Asiantuntijaryhmät turhautuivat ilman toimivaltaa
Kirkon tasa-arvokysymysten neuvottelukunta aloitti vuonna 2008 hyvissä tunnelmissa. Sen tehtäväksi oli annettu pohtiminen ja lausuntojen antaminen asiantuntijaelimenä. Lausuntoja tuli kuitenkin antaa vain pyynnöstä.
"Teimme kannanoton ihmisoikeuksien toteutumisesta vanhoillislestadiolaisuudessa yhdessä Kirkon Ihmisoikeuksien neuvottelukunnan kanssa. Kannanottomme kohtaama hallinnollinen kohtelu oli ryhmälle masentavaa. Saimme myös aikaan kirjeen arkkipiispalle. Sitten tunnelma alkoi hyytyä siihen, että emme saaneet mitään kunnon tehtävänantoja kirkolta. Meitä ei käytetty mihinkään eikä meiltä pyydetty mitään. Yksi jäsen pyysi eroakin tästä syystä ja lopulta päätimme että kokoonnumme enää vain jos pyyntöjä tulee", etiikan tutkija Markku Valtanen muistelee työskentelyä.
Tasa-arvokysymysten neuvottelukunta perustettiin naistyön neuvottelukunnan tilalle. Puheenjohtajana oli nykyisin Tampereen seurakuntien diakonian ja yhteiskuntavastuun johtajana toimiva Ilkka Hjerppe. Hänen mukaansa neuvottelukunta kuihtui yksinkertaisesti siksi, ettei sitä käytetty.
"Todettiin, että meiltä puuttuu mandaatti", Hjerppe kertoo.
Kirkon ihmisoikeuksiin erikoistunut neuvottelukunta lakkasi olemasta samoissa tunnelmissa.
"Krooninen mandaatinpuute vaivasi meitä. Teimme kyllä paljon työtä sen eteen, että meillä olisi ollut enemmän mahdollisuuksia julkisesti kommentoida asioita ihmisoikeusnäkökulmasta, mutta lopulta jäädytimme itsemme", ihmisoikeuksien neuvottelukuntaan kuulunut asiantuntija Marja-Liisa Laihia sanoo. Neuvottelukunta oli olemassa vuodesta 2005 vuoteen 2012.
Laihian vastuualueella kirkkohallituksessa on tällä hetkellä globaalit kysymykset, rasisminvastainen työ, maahanmuuttajatyö ja ihmisoikeudet. Hänestä neuvottelukuntien pitäminen vuosia ilman toimeksiantoja oli sellaisten arvokkaiden resurssien tuhlausta, joita kirkko kipeästi tarvitsisi.
"Niissä ryhmissä istui todella korkean tason asiantuntijoita sekä suuri määrä käyttämätöntä voimavaraa mitä tulee tasa-arvon edistämiseen ja ihmisoikeuksien toteutumiseen kirkossa", hän sanoo.
Feministinen kirkko -verkosto ei kysy mandaatteja vaan suorastaan välttelee vaikuttamista virallisia reittejä pitkin.
"Ryhmän syntymisessä ei ollut kysymys siitä, että kirkosta puuttuisi jokin elin tai virkamies. Me olemme kantaaottava liike ja haluamme pysyä erossa kaikiesta byrokratiasta", Matias Uusisilta kertoo.
Miehet ovat yhä usein naisten johtajia kirkossa
Jos kirkolla olisi yhä tasa-arvoa edistävä työryhmä, Hjerppen mukaan sen yhtenä tehtävänä pitäisi olla tasa-arvosuunnitelman vieminen kaikkiin seurakuntiin. Eräs asia huolestuttaa häntä erityisesti sukupuolten välisessä tasa-arvossa: vaikka papistosta suuri osa on jo naisia, johtajiksi valitaan yhä miehiä.
"Sielläkin, missä naisia on suurin osa työntekijöistä, johtavissa asemissa on edelleen lähinnä miehiä. Tähän pitäisi kirkon taholta voida vaikuttaa. Samoin pitäisi voida pohtia sitä, miksi kirkon naisvaltaisilla aloilla kuten diakoniassa on työn vaativuustasoon nähden matalat palkat", Hjerppe muistuttaa.
Jaa tämä artikkeli: