Unelmauralla. Lauri Järvilehto vaihtoi musiikkituottajan uran filosofian tutkimukseen. Nyt musiikki palailee hiljalleen harrastuksen muodossa. Second Star to the Right -albumi ilmestyy helmikuun lopulla.
Filosofi karkkikaupassa
Kutsumustyössä henkilökohtainen intohimo kohtaa maailman tarpeet, sanoo filosofian tutkija Lauri Järvilehto.
Teksti Anu Heikkinen
Kuva Sirpa Päivinen
Kutsumusammatti. Siis pappi, lääkäri, taiteilija tai opettaja? Nehän niitä ovat.
Tavallinen arvaus, mutta pieleen meni, jos kysytään filosofian tutkija ja kouluttaja Lauri Järvilehdolta.
– Kutsumustyötä voi olla mikä tahansa työ, jossa ihminen kokee toteuttavansa intohimoaan sekä olevansa merkityksellinen ja hyödyksi, hän sanoo.
Järvilehdon oma intohimo on ihmismielen ja intuitiivisen ajattelun tutkiminen. Viime aikoina filosofi on tosin hurahtanut kutsumuksellisesta työstä puhumiseen, melkein vahingossa. Aiheesta alkoi syntyä kirjoituksia ajattelunammattilainen.fi -blogiin, ja tammikuussa ilmestyi kirja Upeaa työtä. Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan (Tammi 2013).
– Tuntuu älyttömältä, että kulttuurissamme työtä pidetään välttämättömänä pakkona, jossa raadetaan rahaa elämiseen. Parhaimmillaan työ voi olla yksi elämän suurista rakkaustarinoista.
Kirjassaan Järvilehto pohtii kutsumuksen merkitystä ja leväyttää lukijan käyttöön pakillisen työkaluja, joiden avulla voi penkoa esiin vahvuutensa ja sijoittaa intohimonsa työelämään.
– Omassa elämässäni kutsumuksen löytäminen on ollut tärkeässä asemassa. Tutkijana olen päivittäin kuin lapsi karkkikaupassa.
Punavuorelaisessa kuppilassa Järvilehto siemailee kahviaan tutuilla kulmilla. Näissä kortteleissa hän toteutti unelmaansa reilut kymmenen vuotta sitten.
Järvilehto päätti 14-vuotiaana, että hänestä tulee säveltäjä. 2000-luvun taitteessa vähän päälle parikymppinen Järvilehto tuotti kotimaisille artisteille radiohittejä Suomen suurimmassa tuotantoyhtiössä.
– Olin saanut kaiken, mistä teini-ikäisenä haaveilin. Oli ateljeekämppä, hieno studio, hyvät tulot ja julkkisbileitä. Elämä pyöri kuitenkin rahan ja maineen ympärillä, eikä se pidemmän päälle tyydyttänyt. Arjesta tuli raskasta.
Lopulta Järvilehto sanoutui irti, pakkasi rinkan täyteen vaatteita ja kirjoja ja muutti vaihto-oppilaaksi lähteneen tyttöystävänsä kanssa Ranskaan. Vuoden päämäärätön elämä Pariisissa säästöjen turvin johti siihen, että jotain piti keksiä. Sattumalta Järvilehdolla oli mukanaan suurin osa Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian pääsykoekirjoista.
– Sain opiskelupaikan, annoin asuntoni vuokralle ja muutimme Kumpulaan pieneen opiskelijakämppään. Elintasoni tipahti huimasti, mutta olin loputtoman innostunut opinnoista ja saatoin keskittyä olennaiseen, kuten parisuhteeseen ja ensimmäiseen lapseemme.
Itsetuntemuksen kehittäminen on Järvilehdon mukaan tärkeintä kutsumuksen löytämisessä, eikä siihen tarvita edes Pariisia. On kysyttävä itseltään, mitä asioita tehdessäni olen parhaimmillani, ja kokeiltava uutta. Järvilehto muistuttaa, että kutsumus ei koskaan ole vain yksittäinen ammatti, vaan koostuu monesta palikasta.
– Itse mietin jo päiväkodissa, mistä elämässä on kyse. Olen myös aina pitänyt lukemisesta, keskustelemisesta ja esillä olemisesta. Siksi tämä ammatti on luonteva.
Innostus ei kuitenkaan yksin riitä, kun on tienattava elanto. Kutsumuksessa on Järvilehdon mukaan kyse siitä, että intohimo kohtaa maailman tarpeet. Joskus sopiva paikka löytyy työpaikkailmoituksista, toisinaan yrityksen perustaminen on hyvä ratkaisu.
Järvilehto on hyvä esimerkki siitä, kuinka melkein mistä vain voi tehdä itselleen leipäpuun. Tohtoriksi väiteltyään hän perusti parin kollegansa kanssa Filosofian Akatemia -nimisen yrityksen, jonka missiona on tuottaa elämän peruskysymyksien tutkimuksesta ihmisten hyvinvointia parantavia sovelluksia.
– Filosofia alkaa mennä kaupaksi, kun se auttaa luovan ajattelun, elämänhallinnan tai työssä jaksamisen alueella. Koulutamme muun muassa suurten yritysten työntekijöitä.
Kutsumuksellinen työ voi Järvilehdon mielestä olla vastaus moneen nykypäivän ongelmaan. Aikana, jona puhutaan ikäluokkien murroksesta, työurien pidentämisestä ja tehokkuuden kasvattamisesta, kutsumuksen löytäminen on yhä ajankohtaisempaa.
– Tutkimusten mukaan kutsumukselliset työntekijät kokevat elämänsä palkitsevammaksi, voivat paremmin, heillä on vähemmän burn-outia ja poissaoloja. He ovat myös merkittävästi tehokkaampia ja sitoutuneempia työntekijöitä.
Järvilehdon mukaan kutsumusta voi kokea yhtä hyvin trukkikuskina kuin toimitusjohtajana. Kaikki työ on yhtä arvokasta. Ajatus tuo mieleen luterilaisen kutsumuskäsityksen. Lutherhan katsoi kutsumuksen koskevan kaikkia ihmisiä ammattiin ja säätyyn katsomatta.
Järvilehto huomauttaa, että vaikka mikä hyvänsä työ voi olla kutsumustyötä, kaikki ei sovi kaikille. On siis hyvä miettiä, miten viihtyy työssään. Joskus ratkaisu voi olla pienissä muutoksissa työpaikan sisällä, joskus kannattaa heittäytyä ja vaihtaa uuteen.
– Aina kutsumusta ei tarvitse toteuttaa työelämässä, harrastuskin voi olla mainio kanava. Pääasia on, että osasista syntyy itselle hyvä elämä.
Jaa tämä artikkeli: