Mahdottoman luotaaja. Tuomas Nevanlinnan mukaan ateismin ja teismin yhteisenä oletuksena on, että Jumala on mahdollinen olio. Kuva: Esko Jämsä
Filosofin mahdoton Jumala
Tuomas Nevanlinna tarttui filosofialla Jumalaan.
Uuden ylioppilastalon ovenpieleen Mannerheimintiellä on teipattu niukka ilmoitus. ”Tuomas Nevanlinna ja keskustelua Jumalasta”.
Ovi auki, portaat ylös. Kolmannen kerroksen kokoushuoneeseen on tullut tusinan verran kuulijoita, he istuvat odottavina suuren pöydän ääressä. Filosofi astelee ees taas ja pysähtyy välillä kirjoittamaan muutaman rivin läppärilleen.
Tuomas Nevanlinna on aavistuksen hermostunut. Hän testaa Ylioppilaiden kristillisen yhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa ensi kerran julkisesti ajatuksiaan hakusanoista Jumala ja usko. Ne tulevat ensi keväänä ilmestyvään kirjaan Uskon sanat, jota hän laatii yhdessä Jukka Relanderin kanssa.
– Jumala on luonteeltaan sellainen asia, jota ei oikein voi lähestyä suoraan. Tunnustelen asiaa erilaisten uskon muotojen kautta, Nevanlinna aloittaa.
– Otan tarkastelun pohjaksi kolminaisuuden. Tai siis Jacques Lacanin psykoanalyysin perustavan kolmijaon symboliseen, imaginaariseen ja reaaliseen.
Uuden ylioppilastalon kokoushuoneeseen löytäneet istuvat hiljaa. Nevanlinna kulkee eteenpäin käsitteiden tietä ja kuuntelijat hapuilevat perässä.
Illan yritys on jännittävä. Nevanlinnan tavoitteena on pyrkiä filosofian keinoin vastaamaan kysymykseen, millainen on se Jumala, joka mahdollisesti on ja millainen luonne on uskolla, joka häneen voi kohdistua.
Kirkossa asia esitetään yksinkertaisesti. Jumalasta puhutaan vertauskuvin ja usko on ihmisen ja Luojan välinen suhde. Tuttujen sanojen takana on kuitenkin hämärää. Mitä tarkoitetaan sanottaessa kaikkivaltias Jumala? Millaista Jumalan oleminen on, jos hän todella on Jumala, eikä ihmisten keksintöä? Millainen luonne on uskolla, joka kohdistuu sellaiseen, joka ei typisty ihmisen antamiin määreisiin.
Nevanlinnan esitys pohjautuu muun muassa ranskalaisen filosofin Jean-Luc Marionin ajatteluun, jossa Jumalaa tarkastellaan suhteessa olemisen rajoihin. Jos Jumala on, hän ei ole tiedon ja tavallisen maailman mahdollisuuksien rajojen sitoma. – Ateismin ja teismin yhteisenä oletuksena on, että Jumala on mahdollinen olio. Jumala tunnetaan, väitellään vain siitä onko tällainen Jumala olemassa vai ei, Nevanlinna toteaa.
– Minua kiinnostaa tunnustella ajattelua, jonka mukaan Jumala onkin mahdoton.
Jumalan mahdottomuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että mikäli Jumala on, Hän on tämän maailman tiedon ja olemisen ehtojen ulkopuolella – siis maailman mahdollisuuksien näkökulmasta mahdoton. Jumalan oleminen ja toiminta maailmassa tapahtuu mahdottoman ja mahdollisen rajoilla.
Jumalan vieminen mahdottoman alueelle siirtää asian uskon piiriin. Nevanlinna määrittelee uskon kutsun käsitteen kautta. Esimerkiksi Raamatun tekstit välittävät kutsun, johon vastaaminen tapahtuu koko elämällä.
– Tämä kutsu on sellainen rakenne, joka voi toteutua ilman Jumalaakin. Sikäli voi ajatella uskonnollista uskoa ilman Jumalaa.
Jumalan valtakunta on win-win-elämää armossa.
Uskoon liittyen viriää kysymys myös Jumalan valtakunnasta. Nevanlinna antaa sille määritelmän: Se on vapaasti yhteen liittyneiden ihmisten win-win-elämää armossa. Tällainen elämä ei ole tulevaisuuden utopia, vaan on aina jo välähtänyt tässä maailmassa. Itse asiassa tavallinen talous ja politiikka eivät olisi mahdollisia ilman sitä. Talous nojaa asioihin, joita ei voi tuotteistaa, niukentaa eikä vaihtaa: rakkauteen, lupaukseen, lahjaan.
Ikkunoiden tuolla puolen sataa märkää lunta. Raitiovaunut kolistelevat eteenpäin. Nevanlinnan alustuksesta virinneessä keskustelussa luovitaan hankalilla vesillä. Onko oleminen tapahtuma vai olio? Mitä se merkitsee Jumalan ominaisuuksien kannalta?
Voiko sanoa, että Jumala on olemassa, jos oleminen käsitetään olemassa olevien esineiden antaman mallin mukaan? Ehkä Jumala pikemminkin antuu ihmiselle, sikäli kuin mahdoton on mahdollista.
Filosofian välineillä ja kielellä Jumala ja usko aukenevat asioiden ja ajatusten rakenteina ja suhteina. Se on vaikeaa ja hidasta puuhaa.
– Minulta kysyttiin hiljattain, miten Jumalasta pitäisi puhua lapsille, Nevanlinna kertoo.
– Ainakaan ei pidä alkaa vääntää rautalangasta, miten Jumala on mahdollinen vain mahdottomuudessa ja äärellisyyden talouden ulkopuolella.
– Lapsille pitää tietenkin kertoa perustarinoita, lukea Raamatun kertomuksia. Niiden kertominen onkin kirkon perustehtävä. Niistähän tämäkin aivojenkivistys lähti liikkeelle.
Jaakko Kaartinen
Jaa tämä artikkeli: