Jukka Relander. Kuva: Jani Laukkanen
Filosofisesta läpästä armopuheeseen
Jukka Relander oli vuoden ja kahden päivän ikäinen, kun äiti työnsi häntä lastenvaunuissa Helsingin rautatieaseman edessä. Auto ajoi päälle.
”Viimeisenä tekonaan hän oli tönäissyt vaunut, joissa olin, pois tieltä, että saisin elää. Ehkä tästä syystä olen joskus ajatellut, ja uskonutkin, että elämä on lahja – sain sen ikään kuin saatekirjeenä äidiltä perinnökseni", Relander kertoo filosofi Tuomas Nevanlinnan kanssa keväällä julkaisemassaan teoksessa Uskon sanat.
Lue koko juttu näköislehdestä.
Jaa tämä artikkeli: