Filosofointia maalta
Petri Järveläinen katsoo maailmaa avarasti Pohjois-Savon horisontista
Tänään Kirkko ja kaupungin kolumnistina aloittava Petri Järveläinen tuo stadilaisille lukijoille terveisiä Pohjois-Savosta. Hän on päätyökseen Portaanpään kristillisen opiston rehtorina Lapinlahdella ja puuhaa siinä sivussa paljon muutakin: tutkii, opettaa teologiaa ja filosofiaa, kirjoittaa ja soittaa viulua.
Järveläinen on syntyperäinen helsinkiläinen Kruununhaasta. Perhe muutti Tampereelle Petrin ollessa viisivuotias, mutta mummola säilyi Pohjoisrannassa.
– Varhaislapsuuteni Helsingistä mieleeni on jäänyt tervan tuoksu, kun Pohjoisrannan laiturissa olleita veneitä huollettiin, Järveläinen muistelee.
– Helsinki oli vierekkäin sijaitsevista kirkonkylistä muodostuva turvallinen kaupunki. Pahin pelonaihe pikkupojalle oli naapuruston maitokaupassa asioinut Jörn Donner.
Ylioppilaaksi päästyään Petri Järveläinen muutti takaisin Helsinkiin opiskelemaan teologiaa, valmistui kandidaatiksi 1992 ja lopulta tohtoriksi 2000. Tutkimusalana oli filosofia ja sen sisällä kognitiiviset tunneteoriat.
Tutkimustyö vei miehen yliopistouralle kotimaassa ja vähän ulkomaillakin, ja hän on edelleen Jyväskylän yliopiston filosofian dosentti. Vuosituhannen taitteessa tuli kutsu Portaanpäähän rehtoriksi, ja tässä työssä Järveläinen on viihtynyt pian 15 vuotta.
– Yliopistomaailmassa on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut iso muutos, ja vanha sivistysyliopiston ihanne on jäämässä taka-alalle. Kansanopiston rehtorin työ on henkisesti paljon vapaampaa, Järveläinen arvioi.
Elämä maaseudulla ei Järveläisen mielestä ole hassumpaa, eikä ainakaan yksinäistä tai virikkeetöntä. Haja-asutusalueella asuu ihmisiä, jotka toimivat ja vaikuttavat globaalisti ja katsovat maailmaa laajasti, metsien hedelmällisestä hiljaisuudesta käsin.
Viestintätekniikan ansiosta asiat, ilmiöt ja ajatukset leviävät samaan aikaan kaikkialle. Sitä paitsi maantiede muuttuu, kun maailmaa tarkastelee muualta kuin Helsingin horisontista. Esimerkiksi Lapinlahdelta on Pietariin sama matka kuin Helsinkiin, ja Järveläinen toiminut siellä luterilaisen seminaarin vierailevana professorina.
– Kaupungin ja maaseudun ero on pienentynyt ja urbaani kulttuuri levinnyt kaikkialle. Toisaalta Suomessa kaupunkilaiset pitävät arvossa maalaiskulttuurin ihanteita: työtä, terveyttä, perhettä. Tästä teemasta saattaa syntyä kolumnejakin.
– Katsotaan, mitä eteen tulee. Varmaan kolumnini tulevat reagoimaan ajassa liikkuviin yleisiin asioihin. Lisäksi minua kiinnostavat yleiset elämänfilosofiset kysymykset kuten mikä on todellisuuden ydin, mikä suhde meillä on siihen ja miksi me täällä palloilemme.
Kirkosta eroaa yhä useampi sellainen, jolle se ei merkitse mitään, jolloin jäseniksi jää ja uusiksi liittyy nykyistä selkeämmin niitä, joiden suhde uskoon ja kirkkoon on tietoisempi.
– Kirkon hyväksi haasteeksi tulee, miten toimitaan niiden kanssa, jotka peilaavat uskoa omaan persoonaansa. On todennäköistä, että aikuiskasteiden määrä lisääntyy 10–15 vuoden kuluttua. Kannattaisi alkaa miettiä, miten tällainen ilmiö kohdataan.
Oma lukunsa Petri Järveläisen kiinnostuksen kohteiden joukossa on musiikki ja erityisesti viulunsoitto. Hän soitti viulua lapsena ja nuorena laiskasti, mutta palasi asiaan viitisen vuotta sitten, tällä kertaa intohimoisen systemaattisesti. Hän harjoitteli aluksi paljon: työpäivinä kolmisen tuntia ja vapaapäivinä kellon ympäri. Teoriaopinnot hän on suorittanut Sibelius-Akatemian avoimessa korkeakoulussa ja osallistunut peräti kapellimestari Jorma Panulan mestarikurssillekin puikko kädessä.
Musiikkiharrastusta on tukenut se, että Portaanpään opistossa järjestetään vuosittain maineikas musiikkileiri, joka kerää Lapinlahdelle sekä harrastajia että ammattilaisia Leif Segerstamista lähtien. Musiikkileirin kautta on myös löytynyt paikallisten taitavien harrastajien joukko, jonka kanssa Järveläinen musisoi säännöllisesti. Ohjelmisto on kunnianhimoinen – Lapinlahden talvi-illassa kiirivät muun muassa Bachin Brandenburgilaiset konsertot ja Kaksoisviulukonsertto.
Vieläkö joku väittää, että maaseudulla ei ole kulttuuritarjontaa?
Terävä ja musikaalinen
Kuka olet? Olen Petri Järveläinen, teologi ja filosofi, viulisti ja maalle muuttanut stadilainen.
Mitä teet? Johdan rehtorina Portaanpään kristillistä opistoa Lapinlahdella Pohjois-Savossa. Opistossa opiskelee noin 300 opiskelijaa vuodessa, ja musiikkileiriläiset ja muut kurssilaiset päälle.
Miten asut? Kotona.
Mottosi? Itku ja hammasten kiristys on vasta edessäpäin. Minulla nimittäin ei ole vielä koskaan ollut reikiä hampaissa, ja kaipa se päivä vielä tulee.
Jaa tämä artikkeli: