Mari Turunen ja Mari Lehtonen räiskyvät rooleissaan Espoon teatterin uusimmassa näytelmässä, Fingerporissa. Kuva: Heikki Toivanen
Fingerporia lavan täydeltä
Jos pitää sanaleikeistä, roisista sanailusta ja vessa-huumorista, toisin sanoen Fingerpori-sarjakuvista, on aika suunnata Espoon kaupunginteatteriin.
Teatterin lavan on vallannut Pertti Jarlan luoma Fingerpori, kuvitteellinen kaupunki jostakin päin Suomea outoine asukkaineen ja sarjakuva-(anti)sankareineen.
Suosittuja Fingerpori-sarjakuvia on julkaistu sanomalehdissä vajaat kymmenen vuotta lyhyinä strippeinä eli muutaman ruudun pituisina tarinoina. Näytelmäkin pyrkii samaan muotoon vyöryttäessään lavalle sketsiä sketsin perään. Vauhti on kova, välillä mennään ylinopeuttakin. Jos jokin sanaleikki ei heti aukene, siihen ei painetun sarjakuvan tapaan voi palata.
Kehystarinana toimivat Fingerporin kaupungintalon avoimien ovien päivät, jonne on kutsuttu esiintymään niin selvännäkijöitä kuin Fingerporin huonosti kohdeltuja vähemmistöjä, savolaisia. Ja monet esiintyvät kutsumattakin. Lavalle saapuvat Hitler, Mustanaamio ja itse piru. Välillä kokoontuu kaupunginvaltuusto ja menoa kommentoi kahvilanpitäjä Rivo-Riitta (mainio Mari Lehtonen), lakonisesti ja aina alatyyliin.
Huomio kiinnittyy usein Ilkka Heiskasen monenkirjaviin hahmoihin, vaikkeivät muutkaan näyttelijät varjoon jää. Välillä lauletaan – nuotin vierestä ja lujaa, yleisö kutsutaan mukaan. Ainakaan ennakkonäytöksessä yleisö ei vielä tähän dialogiin uskaltautunut,
Näytelmä on uskollinen sarjakuvan tyylille ja vuorosanat sen mukaisesti ronskeja. Näyttelijät vaihtavat roolista toiseen ja tekevät hahmonsa suurilla pensseleillä maalaten. Nyanssit ja pienet vivahteet on jätetty pois, mutta se ei tässä tyylilajissa haittaa.
Niille, jotka eivät ole lukeneet Fingerpori-sarjakuvia, monet hahmot eivät välttämättä avaudu. Esitys olisi sopinut paremmin klubimaiseen tilaan tai pienemmälle näyttämölle, jolloin minimalistinen lavastus ja välitön vuorovaikutus yleisön kanssa olisivat toimineet paremmin.
Espoon teatteri suosittelee näytelmää yli 15-vuotiaille, mutta osuvampaa olisi ollut asettaa yläikäraja yleisölle. Kerrankin on tehty teatteria nuorille miehille. Toisaalta kokenut teatteriyleisö voi kokea osan huumorista pilkaksi.
Jaa tämä artikkeli: