Formulakuume ajoi kirjoittamaan
Kaksi kirjaa Formula 1 -tähdistä kirjoittanut Petri Loman uskoo kilpa-autoilun innovaatioiden johtavan myös ekologisiin ratkaisuihin.
Formulakuume ei Petri Lomanin tapauksessa edellytä lääkitystä: hän on hoitanut intohimoksi kehittynyttä tautiaan kirjoittamalla.
– Kipinän sytytti jo lapsena Ferrari, sen historia ja kuljettajalegendat. Seuraan enemmän Ferrarin kuin suomalaisten kuljettajien edesottamuksia, sillä Ferrari on koko lajin symboli, hän sanoo.
Lomanin ensimmäinen, formulahistoriasta ja legendoista kertova kirja Formula 1 -legendat julkaistiin 2006, kun hän oli 17-vuotias. Viime vuoden lopulla ilmestyi hänen toinen kirjansa, kauden 2008 kattava, huippukuljettajat esittelevä ja kilpailu kilpailulta etenevä Formula 1 2008.
Kirjoissaan Loman on elänyt kisat ja kuljettajien tunnot uudelleen. Äskettäin 19 vuotta täyttänyt Loman kirjoittaa varttitunnin kerrallaan ja palaa tekstin ääreen, kun huvittaa. Välillä työssä menee koko yö, kuten viime kauden viimeisen, maailmanmestaruuden Lewis Hamiltonille niukasti ratkaisseen Brasilian-kisan jälkeen.
Tv:stä näkee parhaiten
Ensimmäistä kirjaansa Petri Loman kirjoitti aluksi huvin vuoksi, mutta kun hän uppoutui lajin historiaan ja legendoihin, teksti laajeni formulahistorian kattavaksi kokonaisuudeksi. Hän rohkeni tarjota käsikirjoitusta kustantajalle, jonka tiesi julkaisevan moottoriurheilukirjallisuutta. Lukiolaisen kirja sai hyvän vastaanoton, sen kieltä ja ammattimaista otetta kiitettiin.
Viime keväänä Loman kirjoitti ylioppilaaksi Lohjan yhteislyseosta, ja kesällä hän muutti Töölöön. Jo Lohjalla vanhempiensa kanssa asuessaan hän avusti jutuillaan Vauhdin Maailma -lehteä. Hän aloitti myös Nuorimies-nimimerkillä suositun blogin, jossa hän viime kauden päätteeksi totesi suomalaisten vaipuneen talliensa kakkoskuljettajiksi.
Loman lukee säännöllisesti alan englantilaisia, saksalaisia ja italialaisia lehtiä. Ulkomailla hän on käynyt autojen esittelytilaisuuksissa ja lehdistötilaisuuksissa sekä haastatellut kuljettajista esimerkiksi Fernando Alonsoa ja Nelson Piquet´a.
Formulakisoihin paikan päälle Lomanilla ei ole hinkua.
– Katsomossa näkisi vain vilahdukselta ohi suhahtavat autot. Televisiosta hallitsee koko kisan, mutkat, ohitukset ja hidastukset. Varikolla voisi tietysti aistia erikoiset tunnelmat, ja se voisi olla ainoa syy matkustaa paikalle.
Villeneuve paras kuski
Petri Lomanille tähtiä eivät ole ne, jotka enemmistö lajin seuraajista näkee sankareina. Lajin ykkösenä hän pitää kanadalaista Gilles Villeneuvea, joka kuoli Belgian kisan aika-ajossa toukokuussa 1982.
– Villeneuve oli kilpa-autoilijan ruumiillistuma, taistelija, joka ei antanut periksi. Tietysti Ayrton Sennan saavutukset ovat upeita, mutta Sennan hehkutuksessa on liiaksi hypeä – eikä Senna koskaan ajanut Ferraria, muistuttaa Loman, vannoutunut Ferrari-mies.
Nuorukaisella on tiukasti jalat maassa. Hän seuraa maailmaa muutenkin kuin autourheilun kautta. Niinpä vastaus kysymykseen lajin ekologisuudesta tulee nopeasti.
– Tätä joudun selittämään usein, koska kannatan vihreitä arvoja. Olennaista on, että formuloissa pyritään jo nyt vihreisiin, ekologisesti kestäviin ratkaisuihin. Juuri kilpa-autojen kehittämisen kautta näitä ratkaisuja pitäisi löytyä, muuten formulamaailma on kuihtuva dinosaurus.
Kahden kirjan jälkeen Loman ei koe itseään kirjailijaksi. Tulevaisuudessa ensimmäisellä sijalla on opiskelu toimittajaksi. Pasifistina hän valitsi armeijan sijasta siviilipalvelun, ja kun palveluaika päättyy, on uusien suunnitelmien aika.
Jaa tämä artikkeli: