Sirpa Latva-Nikkola on matkoillaan Galileaan samalla kertaa arkeologian harrastaja, turisti ja pyhiinvaeltaja. Muistot reissuista tallentuvat mieleen ja valokuviin sekä harvoihin matkamuistoesineisiin. Kuva: Karoliina Ek
Galilean kenttäemäntä
Kymmenenvuotias Sirpa kulkee matkaoppaan kintereillä ja kuuntelee lumoutuneena Raamatun kertomuksia. Tarinat ovat tuttuja koulusta, pyhäkoulusta ja tyttökerhosta, mutta ensimmäisellä Israelin matkalla vuonna 1986 tutut tarinat muuttuvat uskomattoman eläviksi.
Israel on tehnyt Sirpa Latva-Nikkolaan, 36, niin suuren vaikutuksen, että hän on palannut maahan jo toistakymmentä kertaa. Hän ei enää edes muista matkojen tarkkaa määrää.
Raamatun maan arkeologiasta on tullut Latva-Nikkolalle rakas harrastus. Viimeisimmillä Israelin matkoillaan hän on suunnannut arkeologisille kaivauksille. Latva-Nikkola on toiminut kaivausryhmän kenttäemäntänä Helsingin, Bernin ja Leidenin yliopistojen yhteishankkeessa muun muassa nykyisessä Galilean Horvat Kurissa.
”Jos tarvitset
vahvaa miestä...”
Kurin raunioiden kaivauksilla Latva-Nikkolan tehtäviin on kuulunut käytännön asioiden organisointi: hän on huolehtinut hankinnoista, turvallisuudesta, kirjanpidosta, ruokailuista, majoituksesta sekä vapaaehtoisista kaivajista.
”Ajan pakettiautolla ja kuljetan ihmisiä tai ruokaa. Tai sitten liihotan kukkahameessa kaupungilla tinkaamassa kauppiaiden kanssa”, Latva-Nikkola kertoo.
Erään hollantilaisen kaivajan blogikirjoitus kommentoi suomalaisen kenttäemännän otteita elävästi:
"Olen onnellinen voidessani lentää Sirpa Airilla uudestaan. Ei liene parempaa tapaa herätä töihin, kuin ajaa hengästyttäviä nopeuksia vuoristoradan kaltaisilla teillä näennäisesti lempeän suomalaisen naisen moittiessa meitä nössöiksi.
Yleisesti ottaen suomalaisia on hyvä olla kaivauksilla. Jos tarvitset vahvaa miestä johonkin, voit aina pyytää suomalaista naista."
Kaivauksilla virallinen kieli on englanti, koska opiskelijoita, tutkijoita ja vapaaehtoisia tulee monista eri maista. Ostoksilla tinkaaminen sujuu Sirpa Latva-Nikkolalta jo hepreaksi vuosia jatkuneiden, vaikkakin epäsäännöllisten kansanopistolukujen ansiosta. Arabituttuja hän tervehtii arabiaksi.
Israelin sää on suomalaiselle haastava. Työt pitää aloittaa jo aamuvarhaisella, kun on vielä viileää. Päivällä hiki tulee jo paikallaan istuessa.
”Ei oikeasti harmita herätä ennen neljää aamuisin, kun tietää, miten kuuma päivä on tulossa. Kuumuus on hengenvaarallista, jos ei osaa varautua. Hattu on välttämätön ja varjoon pitää pyrkiä aina, kun se vain on mahdollista.”
Arkeologia
koukuttaa
Latva-Nikkola työskentelee espoolaisessa nuorisokodissa vastaavana ohjaajana. Viisi kertaa hän on käyttänyt kaivauksilla koko kesälomansa, ja arkeologia kutsuu myös ensi kesänä. ”Inshallah – jos Luoja suo!”
Vaativat olosuhteet ja yhteinen tavoite synnyttävät kaivauksille erityisen yhteishengen. Myös Latva-Nikkolan innostus historiaan tekee arkeologiasta koukuttavan harrastuksen. Israel antaa paljon niin uskonnosta, maantieteestä, politiikasta kuin kulttuurista kiinnostuneelle.
Horvat Kurin kaivausten merkittävin löytö on noin vuosina 300-600 jKr. käytössä ollut synagoga. Esiin on kaivettu muun muassa seurakunnan vanhimman istuin sekä kivinen kirjoitusten lukualusta.
Erityisen hienona muistona Latva-Nikkola pitää synagogan vieressä sijaitsevan vesisäiliön löytymistä.
”Eräs suomalainen tyttö harjasi kiviä ja nosti sattumalta yhtä. Kiven alta paljastui seitsemän metriä syvä kuilu, joka oli ollut ummessa 1500 vuotta. Kun kuilua tutkittiin tarkemmin, sieltä löytyi upeita ruukkuja.”
Paras
pyhiinvaellus
Galilea on Latva-Nikkolan mielestä luterilaiselle viehättävä paikka. Voi kuvitella, että maisema on sama kuin Raamatun kertomuksissa. Käsittämättömiksi jääneet Vanhan testamentin tekstit saavat uutta valoa, kun näkee, miten juutalaisia tapoja noudatetaan käytännössä ja kuulee niiden taustoista.
Matkoillaan Latva-Nikkola on kohdannut paljon eri kirkkokuntiin kuuluvia kristittyjä. Kokemus on ollut avartava: usko ei erota, vaan yhdistää. Vaikka ihmiset tulevat erilaisista lähtökohdista, he ovat jo satoja ja tuhansia vuosia kuuluneet yhteen suureen Kristuksen kirkkoon.
”Kun tapaa kristittyjä kaikkialta maailmasta, huomaa, miten turhista asioista täällä Suomessa kiistellään. Kristuksen kirkko on niin valtava maailmanlaajuinen joukko. Sinne mahtuu monenlaista hiihtäjää.”
Paitsi turisti ja arkeologian harrastaja, Latva-Nikkola tuntee olevansa Israelissa myös pyhiinvaeltaja.
”Paras pyhiinvaellus on se, kun menen uimaan Gennesaretin järveen ja katselen vedestä ympärilleni. Se on varmasti aito paikka. Mutta en koe olevani pyhempi, kun käyn siellä. Kyllä Jumala on yhtä lähellä Suomessa kuin sielläkin.”
Jaa tämä artikkeli: