Kuva Nina Backmanin videoteoksesta Silence Protest.
Gallen-Kallelan museossa sukelletaan hiljaisuuteen
Nina Backman kiinnostui hiljaisuudesta oltuaan pois Suomesta kaksikymmentä vuotta. Nyt hän johdattelee ihmiset Hiljaiselle aterialle.
Gallen-Kallelan museon isossa salissa on valkoisella liinalla peitetty pöytä. Pöydällä on laseja, joissa on vielä viinin rippeet, lautasliinat on taiteltu miten sattuu. On kuin ruokavieraat olisivat nousseet pöydästä ihan äskettäin.
Pöytä on tarkoituksella sellainen kuin on, merkkeineen edellisen Hiljaisen aterian osallistujista. Kun on seuraavan Hiljaisen aterian vuoro, pöytä katetaan uusille vieraille.
Hiljainen ateria on taiteilija Nina Backmanin koolle kutsuma performatiivinen illallinen, joka puolestaan on osa Silence Project -kokonaisuutta, johon kuuluu myös Gallen-Kallelan museossa esillä oleva yhteispohjoismainen näyttely Silent Space – Intensified Integrities.
”Olen ollut pois Suomesta kaksikymmentä vuotta. Maailmalla ollessani olen tajunnut, miten ainutlaatuinen asia on suomalaisille tuttu hiljaisuus. Hiljaisuus on myös tärkeä osa taiteilijaidentiteettiäni”, sanoo taiteilija-kuraattori Nina Backman, jonka ideasta Silence Project on lähtenyt liikkeelle.
Backman alkoi miettiä suomalaisille itsestään selvää jokamiehen oikeutta, vapautta kulkea luonnossa vapaasti ja olla hiljaisuudessa kun siltä tuntuu. Annetaanko sen säilyä? Onko meillä vastaisuudessakin mahdollisuus kulkea hiljaisuudessa?
”Halusin tutkia hiljaisuutta taiteen keinoin, monesta eri kulmasta. Teema on niin laaja, että sitä ei voi yksin hallita. Siksi kutsuin mukaan muita pohjoismaisia taiteilijoita.”
Tarvaspäässä esillä olevassa näyttelyssä on esillä valokuvia, installaatioita ja videoteoksia yhdeksältä pohjoismaiselta taiteilijalta ja se levittäytyy koko museoon. Näyttely on sulassa sovussa esillä olevien Akseli Gallen-Kallelan töiden kanssa.
Ehkä erikoisin osa Silence Project -kokonaisuutta on Hiljainen ateria, joka on Backmanin koolle kutsuma performatiivinen illallinen.
Jokainen kokee hiljaisuuden oman taustansa ja historiansa läpi.
Suomalaiselle hiljaisuus on niin tuttua, että syöminen hiljaisuuden vallitessa ei tunnu mitenkään oudolta. Hiljaisuus on kuitenkin voimakas ja intensiivinen tila, joka voi yllättää hiljaisuuteen tottuneenkin.
”Jokainen kokee hiljaisuuden oman taustansa ja historiansa läpi. Niinpä Hiljaiselle aterialle osallistuminen voi nostaa pintaan odottamattomiakin tunteita ja reaktioita”, tietää Backman, joka on emännöinyt Hiljaisia aterioita Suomen lisäksi Saksassa ja Norjassa.
Kun ruokailu on riisuttu usein pakolliseksi koetusta pienestä jutustelusta, jää tilaa olla, ajatella ja havainnoida. Ja myös kommunikoida sanoitta. Backmanin mukaan hiljaisuus illallispöydässä ei välttämättä tee tilanteesta vakavaa, vaan mukana voi olla huumoria ja jopa pientä flirttiä.
| Taiteilija Nina Backman kiinnostui hiljaisuudesta. Kuva: Jukka Granström |
Hiljaisuus voi olla ihanaa tai ahdistavaa ja kaikkea siltä väliltä. Tuntemattomien ihmisten kanssa pöytään istuva ei voi tietää, miten kokee itsensä ja muut pöydässä istuvat.
”En anna ohjeita, ja se on joitakin osallistujia myös vaivannut: miten olla, kun ei tiedä, mitä on tulossa.”
Hiljaiset ateriat ovat yllättäneet myös taiteilijan itsensä.
”Ajattelin, että aterian jälkeen kaikki nousevat pöydästä ja lähtevät, koska kokemus voi tuntua myös raskaalta. Mutta ei, aterioiden jälkeen lähtee liikkeelle oikea puheen ja keskustelun vyöry. Ja ne keskustelut ovat olleet vapautuneita ja hyvin syviä ja aitoja. Ja toisinaan keskustelua on kestänyt tuntikausia”, naurahtaa Nina Backman.
Silent Space – Intensified Integrities Gallen-Kallelan museossa 29.5. asti. Nina Backman, Lene Berg, Viva Granlund, Rebekka Guðleifsdóttir ja Ólafur Kolbeinn Guðmundsson, Lise Björne Linnert, Mia Hamari, Marja Helander, Sari Palosaari ja Akseli Gallen-Kallela.
Kaikki maalattukaan taide ei ole pysyvää
Kaikki taideteokset eivät ole niitä, joita voi käydä katsomassa museossa kerran toisensa jälkeen. Kaikkia taideteoksia ei edes tehdä kestämään, vaan niillä on oma aikansa.
Hiljainen ateria on performanssi, joka muuntuu jokaisen aterian mukana, mutta joka kerta se on erilainen, koska osallistujat vaihtuvat. Nina Backmanin mukaan Hiljaisella aterialla on tosin jo faneja, jotka pyrkivät olemaan mukana jokaisella aterialla.
Ihan kuka tahansa ei Hiljaiselle aterialle pysty osallistumaan, sen verran kova hinta on. Sadanviidenkymmenen euron illalliskortin hintaan sisältyy museon sisäänpääsy ja opastettu kierros näyttelyyn. Jokainen ateria dokumentoidaan ja yleisöllä on mahdollisuus halutessaan lunastaa kokonaisuudesta valokuva tai äänite.
Sitä, mikä on esimerkiksi maalattua, kuvattua tai veistettyä, pitää helposti pysyvänä. Aina niin ei kuitenkaan ole. Näyttelyssä Silent Space – Intensified Integrities on esillä Viva Granlundin teos Othervoices, joka on maalattu ateljeen seinään. Jos haluaa nähdä shokkipinkkiä väriä hehkuvan työn livenä, se on mahdollista vain näyttelyn ajan.
Näyttelyn päätyttyä teos ylimaalataan, mutta se jää elämään valokuvissa – ja sen nähneiden museokävijöiden mielissä.
Lue lisää Hiljainen ateria -teoksesta.
Jaa tämä artikkeli: