Lopun aikoja. Anna Veijalaisen terroristi ei peräänny eikä kadu. Mätää yhteiskuntaa halveksiva ideologia on järkähtämätön.
Gudrun Ensslinin viimeinen tilinpäätös
Lokakuun 18. päivänä 1977 Stammheimin vankilassa kuoli kolme nuorta terroristijärjestön jäsentä: Andreas Baader , Jan Carl Raspe ja Gudrun Ensslin , joka oli ollut järjestön perustajajäseniä. Itsemurha oli heidän ratkaisunsa. Järjestön johtoon kuulunut Ulrike Meinhof oli tehnyt itsemurhan jo aikaisemmin.
Koko-teatteri teki vuonna 1997 Mikko Roihan ohjauksessa Christine Brücknerin monologinäytelmän Ei muistomerkkiä Gudrun Ensslinille . Enssliniä siinä esitti Anna Veijalainen . Teatterin juhliessa 15-vuotista taivaltaan se toi uusintaesitykseen saman näytelmän, edelleen Veijalaisen esittämänä.
Näyttämöllä vankilan sellissä istuva Ensslin kertaa elämäänsä, syytää ilmoille katkeruuttaan, kunnes tarttuu lopulta levysoittimen johtoon.
Pimeää näyttämöä rikastuttaa Veijalaisen lisäksi videotaltiointi, jossa hänen 15 vuoden takainen roolihahmonsa sukeltaa kiihkolla rooliinsa. Kiehtova kaksoisvalotus näyttää, että draivia on jäljellä. Koskettavia hetkiäkin löytyy, kun lopulliseen ratkaisuunsa ajautuva Ensslin kaipaa jalkojensa alle vain tuoretta ruohoa.
Video saa katsojan miettimään myös ajan kulkua: kaikki me näköjään muutumme, näyttelijätkin.
Punainen armeijakunta eli RAF (Rote Armee Fraktion) oli kaupunkiterroristijärjestö. Se toimi Länsi-Saksassa 1970–77. Persian shaahi vieraili maassa 1.2.1967, ja poliisi tukahdutti vierailun aiheuttamat mielenosoitukset voimalla. Yksi mielenosoittajista kuoli. Se antoi osaltaan yllykkeen aseelliseen taisteluun yhteiskuntaa vastaan.
Gudrun Ensslin lähti väkivallan tielle, jätti perheensä, poikansa ja sulhasensa. Pappilan tytöstä tuli aktivisti, joka halusi suoralla toiminnalla muuttaa maailmaa. Demokratiaan oli petytty.
Vuonna 1968 Andreas Baader ja Ensslin osallistuivat Frankfurtissa tavaratalopolttoihin. Se oli vastalause välinpitämättömyydelle, joka kohdistui Vietnamissa meneillään olevaan kansanmurhaan.
Ajan henki vaati kaikkialla muutoksia. Oli Vietnamin sota, ydinaseita vastustettiin ja rauhanliikettä kannatettiin. Persian shaahin vierailu Helsingissä keräsi täälläkin laajan mielenosoituksen.
RAFin idea oli muuttaa yhteiskunta provosoimalla sen mätä luonne esiin. Järjestö odotti valistetun kansan nousevan kapinaan valtiota vastaan. Toisin kävi.
Gudrun Ensslinin tarina saa pohtimaan, mitä ihmiselle on tapahtunut, että hän valitsee terrorismin muutoksen keinoksi. Kukaan kun ei synny terroristina.
Marja Kuparinen
Jaa tämä artikkeli: