Wau-arkkitehtuuria. Kuvassa on kuvittaja Hans Eiskosen visio siitä, miltä Etelärantaan ehdotettu Guggenheim-museo voisi näyttää.
Guggis vai ei?
Guggenheim-museo, kansan suussa Guggis, puhuttaa. Neljä taidealan vaikuttajaa kertoo, mitä mieltä he ovat hankkeesta ja taidemuseokuvioista.
Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Hans Eiskonen
Rafaela Seppälä, taidekeräilijä:
”Guggenheim on tärkeä investointi Suomen tulevaisuuteen. Se vie alussa rahaa, mutta vastikkeeksi tulevat uudet työpaikat ja verotulot. Koska museo on tulossa pääkaupunkiin, pitää valtion ja kaupungin osallistua rahoitukseen. Aion itsekin sijoittaa hankkeeseen.
Teollisuudesta on häviämässä työpaikkoja. Näin tulisi työtä luoville aloille sekä rakennus- ja matkailualoille. Kansainvälisesti tunnettu museo vetäisi turisteja. Hyvä esimerkki on Espanjan rauniokaupunki Bilbao, josta Guggenheim-museo teki hyvinvoivan taidekaupungin.
Olen nähnyt Guggenheim-näyttelyissä aina korkeatasoista ja sivistävää nykytaidetta. Säätiö käyttää parhaita taideasiantuntijoita, joista olisi hyötyä taidealan koulutuksessa. Museo esittelisi tietysti myös meidän omaa taidettamme, designiamme ja arkkitehtuuriamme.
On hyvä, että suomalaista taidetta dokumentoiva Helsingin taidemuseo erotettiin hankkeesta. Samoin on erinomaista, jos Amos Andersonin museo saa tilat Lasipalatsista. Mitä monipuolisempaa tarjonta on, sitä enemmän Suomeen tulee kulttuurituristeja.”
Pirkko Siitari, Nykytaiteen museo Kiasman johtaja:
”Kun Guggenheim-hankkeesta halutaan kansalaiskeskustelua, toivon, että sallittaisiin myös kriittiset kysymykset. Tarkastelen hanketta museoalan ammattilaisena, ja suuret kävijätavoitteet mietityttävät. Toki Guggenheim on tunnettu brändi, mutta Helsingillä on jo nyt parempi kulttuuritarjonta kuin esimerkiksi Bilbaolla aikoinaan.
Jos museo rakennetaan, se pitäisi tehdä mielummin yksityisellä rahalla. Miten valtiolla olisi varaa hankkeeseen, kun siltä ei löydy aina tarvittavaa tukea edes nykyiseen museotoimintaan?
Säätiön laskelmissa on positiivista, että niistä näkee, paljonko resursseja tarvitaan. Laskelmat osoittavat myös, miten suuri taloudellinen vaikutus taidemuseoilla on. Tällainen laskelma pitäisi tehdä myös nykyisten taidemuseoidemme tuottamasta hyödystä.
Ehdotuksessa olisi voitu avata enemmän sitä, millaisia näyttelyjä ja yleisötyötä museo tekisi. Nehän ihmisiä vetävät. Talon arkkitehtuuri on vain osa toimintaa.
Amos Andersonin museon suunnitelma on kiinnostava. Alueelle näyttää tulevan museokeskittymä, josta on etua kaikille. Helsingin taidemuseon taas on parempi jäädä omaksi yksikökseen, jolla on omat tehtävänsä.”
Markku Valkonen, taideasiantuntija:
”Guggenheim-museo olisi uuden Nokian luomista kulttuurin alalla ja toisi suomalaiselle taiteelle ja muotoilulle uutta kansainvälistä näkyvyyttä. Me saisimme nähtäväksi taidetta, jota ei muuten nähtäisi Suomessa.
Kyse on satsauksesta pitkälle ajanjaksolle. Investointi ei ole valtava. Johonkin liikenneympyrään voidaan laittaa 100 miljoonaa euroa, eikä se kohauta ketään. Jos kävijämäärät saataisiin uuden museon avulla nousemaan, hyötyisivät kertyvistä tuloista Helsinki ja koko maa.
Minusta valtion on tultava mukaan, jos pääkaupunkiin rakennetaan maailmanluokan arkkitehtoninen rakennus. Parkkipaikan tilalle rakentamisessa ei ole kyse kansallismaiseman pilaamisesta. Rahoituspäätökset saatetaan kuitenkin tehdä vasta seuraavien vaalien jälkeen, jolloin taloudellinen tilannekin voi olla toinen.
Guggenheim ja kaikki uudet museohankkeet Helsingissä hyötyvät toisistaan.”
Markus Kåhre, kuvataiteilija ja Checkpoint Helsinki -aktivisti:
”On lähdettävä siitä, millainen taidekaupunki Helsinki on ja mitä se tarvitsee. Guggenheim-säätiön ehdotus on lähes sama kuin aiemmin. Talouslukuja on vain hieman rukattu.
Helsingissä on jo kiinnostava taidetarjonta, mutta kiinnostavuutta ei välttämättä lisää Guggenheim. Se on merkittävä amerikkalaisen modernismin alueella, mutta ei nykytaiteessa. Guggenheim on muuttunut uuden tuottajasta varman päälle toimivaksi instituutioksi.
Ei ole tätä päivää, että ensin julistetaan kilpailu museon rakentamiseksi, ja sitten talo täytetään taiteella. Minulle käy, jos se rakennetaan yksityisellä rahoituksella, mutta valtion ja kunnan rahaa on sijoitettava olemassa olevien rakennusten sisältöihin. Siten Helsingillä on mahdollisuus tulla johtavaksi uuden taiteen kaupungiksi.
Amos Andersonin museon suunnitelma siirtyä Lasipalatsiin on juuri sitä, miten pitäisi toimia.”
Jaa tämä artikkeli: