Gurun opissa: Jumalan tähyilyä
Kuva: Matti Pikkujämsä

Kuva: Matti Pikkujämsä

Gurun opissa: Jumalan tähyilyä

Ihmisen hengellistä matkaa voi verrata vuorelle nousemiseen.

Vuoret olivat kuuluneet Bonaventuran mielenmaisemaan lapsuudesta lähtien. Hän syntyi vuonna 1217 Bagnoregion kylässä Toscanassa, vajaan sadan kilometrin päässä Roomasta. Paikka sijaitsi huikaisevan kauniin järven yläpuolella.

Myös köyhyydessä eläviin fransiskaaniveljiin Bonaventura sai kosketuksen jo lapsena. Franciscuksesta kirjoittamassaan legendassa hän kertoo näin: "Kun olin vielä lapsi ja vaikeasti sairas, äitini teki puolestani lupauksen autuaalle Franciscukselle, ja niin minut temmattiin kuoleman kidasta ja sain takaisin elämän voiman ja terveyden." Hänen hyvää onnea tarkoittava nimensä Bonaventura liittyy tähän ihmeeseen.

La Vernan villin kaunis vuori kohoaa 1283 metriä meren yläpuolelle Toscanassa. Sieltä on kaunis näkymä alas laaksoon. Vuori on fransiskaaneille pyhä paikka, sillä siellä liikkeen perustajan Franciscus Assisilaisen kerrotaan saaneen ruumiiseensa Kristuksen haavojen merkit, stigmat, vuonna 1224.

Kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin Bonaventura kiipesi samalle La Vernan vuorelle viettämään retriittiä. Hänet oli pari vuotta aikaisemmin valittu koko fransiskaanisen sääntökunnan johtajaksi.

Bonaventura oli siihen mennessä ehtinyt valmistua maisteriksi, liittyä fransiskaaneihin ja toimia Pariisin fransiskaanikoulun ja yliopiston opettajana.

Fransiskaaninen liike oli kasvanut nopeasti ja sen sisällä oli kiistoja. Toiset tahtoivat pitää kiinni tiukasta köyhyyden ihanteesta, toiset tahtoivat soveltaa fransiskaanisia ihanteita väljemmin. Bonaventura etsi nyt näiden jännitteiden keskellä rauhaa. Vuoren yksinäisyydessä hän halusi miettiä Franciscuksen esimerkkiä ja saada vahvistuksen omalle näylleen.

 

Ihmisen tulee harjoittaa aistejaan nähdäkseen Jumalan läsnäolon kaikessa luodussa.

 

Vuorella ollessaan ja Franciscuksen elämää pohtiessaan Bonaventura sai idean, jota hän sitten kehitti eteenpäin kirjassaan Sielun matka Jumalaan. Se matka on Bonaventuran mukaan kuin vuorelle nousemista. Askelet ottavat aikansa.

Ihmisen hengellistä matkaa voi verrata myös Jumalan luomistyöhön. Niin kuin Jumalalta vei kuusi päivää, että hän sai kaikkeuden järjestykseen ennen kuin hän saattoi levätä, ei ihmisenkään pientä maailmaa, sisintä, saa hetkessä järjestykseen.

Koko kirja on itsessään kontemplaatiota, Jumalan tähyilyä. Bonaventura koettaa herättää aistimme, mielemme, sielumme ja rukouksemme, että oppisimme näkemään Jumalan jälkiä kaikessa, mitä on ulkopuolellamme ja sisällämme.

Ihmisen tulee harjoittaa aistejaan nähdäkseen Jumalan läsnäolon kaikessa luodussa. Eikä siinä kaikki. "Meidän on astuttava omaan sielumme, joka on Jumalan kuva ja pysyvä, henkinen ja sisällämme", Bonaventura kirjoittaa. Sekä ulkona että sisällä on huikaiseva todellisuus. Kunpa sen vain näkisi.

Huolten repimä ihminen ei kykene nousemaan sisäisiä portaitaan Jumalaa kohti. Portaat ovat rikki. Sielun matka on oikeastaan kokoaikaista särkymistä ja herkistymistä. Siksi joka käänteessä ja askelmalla kaikuu aina sama kehotus: Katso Jumalaa ja katso Kristusta, toivoen ja ihmetellen. Samalla painopiste siirtyy pois siitä, mitä itse teet, siihen, mitä Jumala tekee ja on.

Rukous Bonaventuran hengessä

"Kuuntele kaipaustani,

Herra Jeesus Kristus.

Tänään sanoissani ei ole järkeä, ei älyn säihkettä

eikä kaunista puhetta.

Ei hyviä sanoja eikä hyviä tekoja.

Ei mitään, mihin voisin vedota.

On vain tämä huokaus. Käännän katseeni sinuun, katso sinä minua.

Kuuntele kaipaustani ja huokaustani – se on sinun oma huokauksesi."

Ohjaajana Bonaventura

Bonaventura syntyi vuonna 1217. Legendan mukaan hän sai nimensä Franciscus Assisilaiselta, joka paransi hänet, kun hän oli pieni poika, ja huudahti: O buona ventura! ( Hyvä onni!)

Franciscus Assisilainen oli Bonaventuralle tärkeä esikuva ja häntä pidetäänkin fransiskaanisen sääntökunnan toisena perustajana. Hän oli fransiskaanisen koulun opettaja ja Pariisin yliopiston teologian maisteri. Hän oli Tuomas Akvinolaisen kanssa oman aikansa tärkeimpiä teologeja.

Vuonna 1273 paavi nimitti Bonaventuran kardinaaliksi ja Albanon piispaksi. Hän toimi myös paavin lähettiläänä idän ja lännen kirkon sovintopyrkimyksissä. Bonaventura kuoli vuonna 1274.

Jaa tämä artikkeli: