Gurun opissa: Kaikki ei ollut siinä
Pääsiäispäivän iltana opetuslapset olivat koolla suljettujen ovien takana. Pelko oli lukinnut heidät sinne.
Heidän pelkojensa keskelle ilmestyy ylösnoussut Jeesus. Hän toivottaa heille rauhaa, näyttää kätensä ja kylkensä. Hän puhaltaa heihin henkensä. He heräävät lamaannuksestaan kuin kuolleista. He saavat takaisin rohkeutensa ja tietävät saaneensa tehtävän, joka panee heidät liikkeelle.
Löydämme itsemme pääsiäisen kertomuksista. Löydämme itsemme siitä huoneesta, jonne oppilaat ovat piiloutuneet suljettujen ovien taakse. Aina on kiusaus sulkeutua sisälle toisten katseilta ja arvostelulta, kun pitäisi astua esiin. On niin helppo pitää kiinni kaikesta siitä, mistä on aina pitänyt kiinni, kun pitäisi rohjeta ajatella uudestaan ja avata ovi ja katsella asioita uudesta kulmasta.
Sisällä on turvallista. Ulkona on pelottava maailma ja julkisuus, erilaiset äänet ja mielipiteet. Mutta sisällä on ennen pitkää tunkkaista. Ulos on mentävä.
Ylösnoussut mestari ei pane oppilaita viettämään sisäpiirin seuroja. Hän tulee suljettujen ovien läpi heidän luokseen, antaa heidän kokea läsnäolonsa ja sanoo ovien olevan auki tulla ja mennä. Hän itse on se portti, josta he voivat mennä sisään ja ulos ja astua maailmaan.
He voivat mestarin lähettäminä mennä tekemään sitä, mihin heidät oli lähetetty. Se ei olisi helppoa. Aina uudestaan he tunnistaisivat mestarinsa maailmassa hänen haavoistaan ja rististään. Aina uudestaan he löytäisivät itsensä haudan suulta ja suljettujen ovien takaa. Mutta he tietäisivät: niin piti käydä, mutta silti kaikki ei ollut siinä.
Aina uudestaan joutuu kulkemaan murheesta iloon. Ristin voi kyllä kaataa, mutta ei se kärsimystä poista. Pääsiäinen on silti koittanut, hauta avattu, murheen kivi vieritetty ja elämälle annettu merkitys.
Jaa tämä artikkeli: