Kuva: Matti Pikkujämsä
Gurun opissa: Katkaise vihalta siivet
Vihan selättäminen on mahdollista, mutta se vaatii kärsivällisyyttä.
Vihan voittaminen oli varhaisten kristittyjen erämaamunkkien tarinoissa vakioaihe. Se näyttää olleen heidän elämässään suurempi kysymys kuin seksuaaliset jännitteet. Heitä vaivasivat niin toisten pahat sanat ja väärin tekemiset kuin omat kiivastumiset ja tuomitsemiset.
Yksi vihansa kanssa painiskelleista oli munkki Ammonas. Tarinat eivät kerro hänen vihansa syitä, mutta tiedetään, että hänellä oli takanaan ainakin erikoinen järjestetty avioliitto.
Omien sanojensa mukaan Ammonas oli istunut kammiossaan 14 vuotta tutkiskellen vihansa juuria ja siipiä ja harjoitellen niiden katkaisemista. Näin hän oppi vähitellen suhtautumaan myötätuntoisesti itseensä ja niihin, jotka olivat ärsyttäneet häntä tai tuottaneet hänelle pettymyksen. Näin hänestä kasvoi myös suosittu hengellinen opettaja.
Vihansa kanssa lienee kamppaillut myös se kiivaasti mattoja punonut munkki, joka tuli kysymään neuvoa isä Ammonakselta. Olisiko hänen lähdettävä kammiostaan ja mentävä selvittämään sisimpäänsä syvemmälle erämaahan tai johonkin kaukaiseen maahan, jossa kukaan ei tuntisi häntä? Vai olisiko hänen parempi sulkeutua kammioonsa ja olla avaamatta ovea kenellekään ja syödä vain joka toinen päivä? Ammonas totesi, ettei näistä mistään ollut apua.
"Istu mieluummin kammioosi, syö vähän joka päivä ja muista publikaanin asenne", Ammonas neuvoi. Publikaanin asenteella hän viittasi Jeesuksen kertomukseen miehestä, joka ei rukoillessaan tohtinut muuta kuin pyytää: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!"
Muutos alkaa aina omasta sisimmästä. Siellä viha voi kuolla ja myötätunto syntyä. Siellä voi myös pyytää aina uudestaan, että Jumala olisi armollinen. Muutos vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta se on mahdollista.
Vähitellen hän alkoi suhtautua myötätuntoisesti itseensä ja niihin, jotka olivat ärsyttäneet häntä tai tuottaneet hänelle pettymyksen.
Ammonas tuli tunnetuksi kärsivällisyydestään. Hän ei takertunut toisten hairahduksiin eikä käynyt niitä tuomitsemaan edes piispan virassa.
Kerran piispana ollessaan Ammonas oli vierailulla munkkien yhteisössä. Hänen syödessään muun joukon kanssa yksi munkeista vei kammioonsa naisen. Toiset tiesivät, että munkki eli tämän naisen kanssa, ja se ärsytti heitä. He pyysivät Ammonasta puuttumaan asiaan. Munkki aavisti, mitä oli tekeillä, ja piilotti naisen isoon kirstuun.
Ammonas meni munkin kammioon ja istuutui kirstulle. Sitten hän käski muut sisään ja pyysi etsimään naisen. Naista ei löytynyt, eivätkä etsijät voineet pyytää kunnioitettua piispaa poistumaan kirstun päältä.
Ammonas sanoi munkeille: "Mitä tämä tällainen on? Jumala antakoon teille anteeksi." Sitten hän käski heidän mennä ulos. Jäätyään kammioon miehen kanssa kahden hän otti tätä kädestä ja sanoi: "Veli, vartioi itseäsi." Ja lähti pois.
Armollisuuden löytänyt ja syvästi myötätuntoinen ihminen näkee asiat niin kuin ne ovat, mutta ei tarvitse kovia sanoja. Esimerkki ja yksinkertainen neuvo riittävät. Ne saavat ainakin minut muistamaan, miltä ja keneltä piiloudun ja minkä asian kanssa minun tulisi olla erityisen hereillä.
Vihan selätysharjoitus
Kun vihastut, tunnet, miten sydämesi lyö yhä nopeammin, lihaksesi kiristyvät ja vihaiset sanat tulevat ennen kuin ehdit ajatella.
Vanha neuvo on, että laske mielessäsi kymmeneen. Vielä parempi neuvo on, että hengitä hetken aikaa niin rauhallisesti kuin kykenet sisään ja ulos. Jos voit, lähde pienelle kävelylle raikkaaseen ulkoilmaan.
Näin saat aikaa asettua ja seurata tietoisesti, mitä sinussa tapahtuu, ja löytää rauhan paikkaan sisälläsi.
Ohjaajana Ammonas
Ammonas syntyi 300-luvun alussa Egyptissä. Hän oli 22-vuotias, kun hänen vanhempansa kuolivat ja hänet pakotettiin avioliittoon, jonka hänen serkkunsa järjesti. Ammonas sopi kuitenkin vaimonsa kanssa, että he elävät yhdessä ilman seksiä. Kun serkku kuoli, Ammonas lähti vaimonsa siunauksella erämaahan ja ryhtyi kuuluisan erämaaisän Antonioksen oppilaaksi.
Myös Ammonaksesta tuli munkki ja hengellinen opettaja. Opettajansa kuoleman jälkeen hän asettui asumaan tämän vuorikammioon Niilin lähelle. Myöhemmin hänet nimitettiin piispaksi. Hän kuoli noin kuudenkymmenen vuoden ikäisenä.
Jaa tämä artikkeli: