Kuva: Matti Pikkujämsä
Gurun opissa: Katuva saa armon
Jos et ikinä kadu mitään, kovetut ja hukkaat elämäsi.
Legendan mukaan Maria Egyptiläinen karkasi kotoaan jo 12-vuotiaana ja matkusti Egyptin maaseudulta Aleksandriaan. Siellä häntä ajoivat eteenpäin levottomuus ja kyltymätön seksuaalinen halu. Ne veivät häntä sylistä toiseen.
Vähäisen toimeentulonsa Maria hankki kehräämällä lankaa ja kerjäämällä. Kerran hän näki kadulla joukon miehiä, jotka olivat menossa laivaan. Hän kuuli heidän olevan matkalla Jerusalemiin viettämään Pyhän ristin ylentämisen juhlaa. Maria tahtoi lähteä heidän mukaansa.
Jerusalemissa hän etsi itselleen yhä uusia rakastajia. Ristin ylentämisen juhlan aikaan hän kiinnitti huomionsa nuoriin miehiin, jotka olivat menossa Pyhän haudan kirkkoon. Hän liittyi heidän seuraansa. Hän ei päässyt kuitenkaan kirkon kynnystä edemmäs. Oli kuin joku näkymätön voima olisi pysäyttänyt hänen askeleensa kerta toisensa jälkeen.
Maria palasi kirkon pihalle ja ymmärsi, että hänen omat tekonsa estivät häntä pääsemästä sisälle kirkkoon. Pihalla hän itki sydämensä pohjasta itseään ja elämänsä rikkinäisyyttä. Silloin hän näki edessään pyhän Jumalanäidin Marian kasvot ja rukoili: "Olen yksin ja vailla kenenkään toisen apua." Hän lupasi, että jos hän pääsee kirkon sisälle kumartamaan ristiä, hän menee, minne ikinä vain Jumala hänet johtaa.
Maria käveli uudelleen kirkon ovelle, astui sisään ja lankesi katumuksesta vavisten ristin juurelle. Lähtiessään hän vielä toisti lupauksensa Neitsyt Marian edessä: "Johda minut, mihin tahdot; opeta minulle, mikä on totta ja kulje edelläni katumuksen tiellä.
Maria palasi kirkon pihalle ja ymmärsi, että hänen omat tekonsa estivät häntä pääsemästä sisälle kirkkoon.
Maria jätti Jerusalemin, vaelsi Jordanjoen toiselle puolelle erämaahan ja eli siellä yksinäisyydessä rukoillen 47 vuotta.
Ennen kuolemaansa Maria tapasi vain yhden ihmisen. Tämä oli pitkän uran pappismunkkina tehnyt Zosimas, joka oli vanhoilla päivillään alkanut kaivata ihmistä, joka voisi vielä opettaa hänelle jotakin uutta hengellisestä vaelluksesta.
Paastonaikana Zosimas oli lähtenyt parinkymmenen päivän erämaavaellukselle ja toivoi löytävänsä erakon, joka täyttäisi hänen toiveensa löytää täydellinen tie. Erämaassa hän kohtasi alastoman, auringon tummaksi paahtaman Marian.
Maria pakeni munkin nähdessään, mutta Zozimas lähti hänen peräänsä. Lopulta Maria pysähtyi ja pyysi Zosimaksen kuluneen viitan suojakseen. Zosimas liikuttui kohtaamisesta niin, että polvistui itkien Marian eteen ja pyysi tältä siunausta. Maria polvistui myös ja he siunasivat toisensa.
Kumpikin legendan hahmo puhuttelee. Maria on rikkinäistä elämäänsä sureva ja syntejään anteeksipyytävä nainen. Hän saa osakseen armon ja rauhan ilman hyviä tekoja ja pyhiä toimituksia, ainoastaan särkyneen sydämen tarpeesta. Zosimas on hyvään elämään pyrkinyt ja ikänsä tekojaan tarkkaillut munkki, joka tietää silti jotakin puuttuvan. Hän saa osakseen niin syvän Jumalan kosketuksen, että se murtaa hänen suorittamisen taakkansa ja antaa sydäntä pehmittävän itkun tulla.
Katujan rukous
Jos et ikinä kadu mitään, hukkaat elämäsi. Kun kadut, sinun ei tarvitse pyytää anteeksi elämääsi vaan rohkeutta ottaa vastuu sanoistasi ja teoistasi.
"Jumalani, on hyvä ja oikein, että näytät, mitä olen tehnyt ja sanonut. Älä päästä minua karkuun, vaan auta minua katumaan. Murra hyvyydelläsi sydämeni kovuus. Anna silmiini katumuksen kyyneleet. Anna rohkeutta pyytää anteeksi. Anna voimaa korjata, mitä voin korjata. Anna rakkautesi korjata, mitä en voi korjata."
Ohjaajana Maria Egyptiläinen
Ortodoksisessa kirkossa Maria Egyptiläistä pidetään katumuksen esikuvana. Hänen pyhimyselämäkertansa tunnettiin laajasti jo 500-luvulla itäisessä kirkossa ja se levisi nopeasti myös länteen latinalaisena käännöksenä. Sen oli koonnut Jerusalemin piispana toiminut Sofronius.
Tarina kertoo 17 vuotta prostituoituna eläneen Marian kääntymisestä kristityksi Jerusalemissa ja hänen elämästään erämaassa nykyisen Jordanian alueella. Siellä hän eli erakkona 47 vuotta.
Erämaassa Maria tapasi munkki Zosimaksen, joka pyysi häneltä siunausta. He tapasivat vielä kaksi kertaa. Vuoden päästä Zosimas toi Marialle ehtoollisen. Seuraavana vuonna hän löysi Marian kuolleena ja hautasi hänet leijonan avustuksella. Marian elinajasta ei ole tietoa, mutta Zosimaksen tiedetään eläneen 400–500-luvun taitteessa.
Lisää aiheesta:
Jaa tämä artikkeli: