Gurun opissa: Kenen puoleen kääntyä?
Olisipa joku, joka kuulisi sydämen kaipauksen.
Rukous on vuoropuhelua. Et asetu siinä vain aloillesi. Et etsi vain sitä, mitä syvimmiltäsi olet. Puet sanoiksi sydämesi kaipauksen tai vaikenet siinä toivossa, että on olemassa joku, joka kuuntelee sinua ja vastaa sinulle.
”Minä huudan sinua avuksi, Jumala, ja sinä vastaat minulle”, sanoo psalmin kirjoittaja. Vanhan testamentin rukoukset ovat usein tämän huokauksen ja huudon toisintoa eri sävyissä. Ihmiset pyytävät, että Jumala näkisi, kuulisi, ojentaisi kätensä, katsoisi alas. Kun niin tapahtuu, he kiittävät.
Aina et ehkä tiedä tai osaa nimetä, ketä rukoilet. Rukoukseen sisältyy kuitenkin toivo siitä, että olisi joku, joka kuuntelisi, jota vastapäätä saisi olla ja jolla olisi edes yksi todelta tuntuva sana omaan elämäntilanteeseen.
Sitä rukous juuri on: toivoa ja luottamusta siihen, että voi keskustella elävän Jumalan kanssa. Rukous muistuttaa, että sinä olet syntynyt elämään hänen yhteydessään, tehty hänen kuvakseen ja luotu olemaan hänen keskustelukumppaninsa.
On olemassa ikuinen Sinä, jonka edessä saat ihmetellä elämääsi. On olemassa joku, joka muistaa sinut ja muistuttaa sinua siitä, kuka varsinaisesti olet. On olemassa Jumala, joka rakastaa, ei jätä yksin eikä heitä olemassaolon tyhjyyteen kauhun keskelle. On olemassa joku, jolle voit antaa suunvuoron ja jota saat kuunnella.
Sinä vetoat Jumalaan koko sydämestäsi, että hän kuulisi sinua. Silti rukous ei vedä Jumalaa lähemmäksi sinua. Sillä hän on jo siellä, minne haluat hänen tulevan. Raamattu vakuuttaa, että niin kuin äiti ei voi unohtaa lastaan, ei Jumalakaan voi unohtaa omiaan. Hän on tatuoinut meidät käsiensä ihoon. Jumalan sydän heltyy meille, niin kuin äidin sydän heltyy pienelle lapselle, joka ojentaa käsiään tai ryömii kohti.
Siinä on sinulle lääke murheeseen ja masennukseen. Sydämesi täyttyy siitä hellyydestä ja laupeudesta, jolla Jumala sinua katsoo. Se kantaa rukoustasi ja saa sinut liikkeelle.
Sinä olet rukousta alusta asti. Kannat sisälläsi syntymähuutoa. Rukous ei ole niinkään tekemistä tai tietämistä, vaan sen muistamista, ketä rukoilla ja kenen puoleen kääntyä.
Jaa tämä artikkeli: