null Gurun opissa: Keskitä mielesi olennaiseen

Kuva: Matti Pikkujämsä

Kuva: Matti Pikkujämsä

Gurun opissa: Keskitä mielesi olennaiseen

Kun mielesi on suuntautunut Jumalaan, kaikki muu asettuu paikalleen, lupaa munkki Maksimos.

Maksimos Tunnustajan elämä päättyi vuonna 662 traagisesti Kaukasuksella. Hän oli joutunut Konstantinopolin kirkollisen ja keisarillisen valtakoneiston uhriksi.

Kirkossa oli riidelty jo pitkään siitä, miten pitäisi ymmärtää se, että Jeesus oli samaan aikaan tosi ihminen ja tosi Jumala. Jos hänellä oli inhimillinen luonto, tarkoittiko se, että hänellä oli myös inhimillinen tahto ja energia? Maksimos oli sitä mieltä, että Jeesus ei voinut olla meidän todellinen Vapahtajamme, jos hän ei ollut myös tosi ihminen eli osallinen kaikista ihmiselämän puolista, myös ihmisen tahdosta.

Koska Jeesus syntyi ihmiseksi ja kärsi täällä, Jumala on meidän kärsimystoverimme, vakuutti Maksimos. Hän ei voinut hyväksyä silloisen keisarin ajamaa kompromissia, joka mukaan Jeesuksella oli vain jumalallinen tahto ja energia.

Niinpä Maksimos karkotettiin maanpakoon monta kertaa. Kun hän ei taipunut, hänet lopulta vangittiin ja hänen kielensä ja oikea kätensä katkaistiin, niin ettei hän voinut enää kirjoittaa eikä puhua. Pian sen jälkeen hän kuoli 82-vuotiaana.

Ehkä traagisinta munkki Maksimoksen kohtalossa on se, että ihmiselle, jolle hengellisen elämän ydin oli rakkauden harjoittaminen, kävi näin.

Marmaranmeren rannalle luostarissa Maksimos oli kirjoittanut opaskirjan Neljäsataa mietelmää rakkaudesta. Siinä hän kirjoittaa rukouksesta näin: "Se, joka rukoilee aidosti Jumalaa, rukoilee niin, etteivät hänen ajatuksensa harhaile. Ja päinvastoin: Se, joka rukoilee ajatustensa harhailematta, rakastaa aidosti Jumalaa."

 

Kun mieli on suuntautunut Jumalaan, kaikki muu asettuu paikalleen ja mielen sekasorto lakkaa.

 

Maksimos ei neuvo, miten tulisi istua, seistä tai hengittää, että voisi keskittää ajatuksensa. Sen sijaan hän kysyy, mikä saa sinun ajatuksesi harhailemaan. Vaelteleva mieli on joko kiintynyt johonkin tai ärtynyt tai vihastunut jostakin. Siksi se on levoton. Maksimos sanoo, että mieli on silloin himon vallassa. Himottomuutta Maksimos kutsuu "rakkauden äidiksi" ja itserakkautta "kaikkien himojen äidiksi".

Maksimos muistuttaa, että mielemme täyttää aina jokin. Se täyttyy sillä, minkä perässä me juoksemme ja millä me mieltämme ruokimme. "Ihminen, jonka mieli on lujasti kiintynyt Jumalaan, pitää arvottomana kaikkea näkyvää", Maksimos kirjoittaa. Kun mieli on suuntautunut Jumalaan, kaikki muu asettuu paikalleen ja mielen sekasorto lakkaa.

Ihminen ei ole tahdoton, täysin viettiensä vietävissä oleva olento. Mieltään voi ohjata, Maksimos neuvoo. Jokainen päivä on täynnä tilaisuuksia osoittaa rakkautta, harjoittaa itsehillintää ja toimia keskittyneesti ja häiriintymättä – ja muistaen, että Jumala on kaikessa elämässämme läsnä.

Halut ja himot ovat osa meitä. Kyse onkin siitä, mihin suuntaamme niiden energian. Kun mielemme kiinnittyy Jumalaan, vihan ja kateuden energiakin voi kääntyä myötätunnon ja oikeudenmukaisuuden suuntaan.

"Mieli, joka liittyy Jumalaan ja pysyy Hänen yhteydessään rukouksessa ja rakkaudessa, muuttuu viisaaksi, hyväksi, vahvaksi, rakastavaksi, armeliaaksi ja pitkämieliseksi". Niin Maksimos uskoi.

Passioiden katseluharjoitus

Kun alat tunnistaa sydämesi haluja ja himoja eli passioita, alat pikkuhiljaa tuntea itseäsi. Sillä asiat, joita haluat ja rakastat, kertovat, kuka olet. Mitä lujemmin sydämesi halut kiinnittyvät Jumalaan, sitä kokonaisempi olet.

Varaa viikon ajan päivittäin puolen tunnin rauhallinen hetki, jonka aikana katselet, mitä olet tehnyt, mitä haluaisit tehdä ja mitä tunnet tarvitsevasi. Mitä nuo asiat kertovat elämästäsi?

Kuuntele, mikä rukous siitä syntyy.

Ohjaajana Maksimos Tunnustaja

Maksimos Tunnustaja syntyi vuonna 580 konstantinopolilaiseen aatelisperheeseen. 30-vuotiaana hänestä tuli keisarin sihteeri. Muutaman vuoden jälkeen Maksimos lähti kuitenkin luostariin ja eli lopun elämänsä munkkina.

Maksimos oli levottoman ajan munkki. Hän asui ensin luostarissa Konstantinopolin lähellä. Sieltä hän siirtyi Marmaranmeren rannalle. Persialaissotien aikaan vuonna 626 hän pakeni Kyproksen ja Kreetan saarille ja sieltä Pohjois-Afrikkaan Karthagon lähellä sijainneeseen luostariin. Myöhemmin Maksimos vangittiin ja karkotettiin, koska hän vastusti keisarin laatimaa sovintoesitystä kirkon sisäisessä kiistassa, joka koski Jeesuksen jumalallisuutta ja ihmisyyttä. Maksimos kuoli vuonna 662 Kaukasukselle.

Jaa tämä artikkeli: