Gurun opissa: Mestarin jäähyväiset
Johanneksen evankeliumissa on Jeesuksen pitkä jäähyväispuhe oppilailleen. Hän on syönyt viimeistä kertaa heidän kanssaan. Hän tietää hetkensä tulleen.
Silloin hän Mestarin lailla antaa viimeisen kerran ohjeita oppilailleen. Hän ilmoittaa, että hänen on jätettävä heidät. Hän sanoo menevänsä pois. Oppilaat eivät näe häntä enää. Hän on tullut Jumalan, Isän luota, maailmaan. Nyt hän jättää maailman ja palaa Isänsä tykö.
Miten selvitä muutosten ja ahdistusten keskellä, kun Mestari ei enää ole opastamassa? Miten pärjätä, kun Mestari on poissa?
Jeesuksen pitää mennä pois, että hän voisi olla entistä syvemmin läsnä omiensa elämässä. Niin kauan kuin Jeesus on maailmassa ruumiillisesti, hän voi olla vain yhdessä paikassa. Kun hän on mennyt Isänsä tykö, hän voi lähettää Henkensä.
Hengessä Jeesus voi olla missä tahansa: omiensa sydämessä, heidän askeleissaan, teoissaan, rukouksissaan ja kaikessa, mitä he kokevat ja näkevät. Hengen tehtävä on kirkastaa Jeesusta ja näyttää, missä hänet voi kohdata.
Tätä kaikkea on vaikea käsittää. Ei se heti avaudu. Siksi lähettäjänsä luokse palaavalla Mestarilla on vielä yksi neuvo: ”Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.”
Jeesuksen nimessä Jumalan luo on suora yhteys ja hänelle voi puhua, mistä ikinä tahtoo ja mitä ikinä tarvitsee. ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän”, sanoo Mestari. Rukous saa Mestarin sanat elämään.
Jaa tämä artikkeli: