null Gurun opissa: Mitä teetkin, tee se valoisalla mielellä

Kuva: Matti Pikkujämsä

Kuva: Matti Pikkujämsä

Gurun opissa: Mitä teetkin, tee se valoisalla mielellä

Älä turhaan kadehdi, sillä toisen menestys ei ole sinulta pois, neuvoo isä Johannes.

Johannes oli vain 18-vuotias, kun hän päätti muuttaa pois kotoa ja ryhtyä askeetiksi. Hänellä taisi olla hiukan idealistinen kuva asiasta, sillä tarinan mukaan hän totesi erämaahan lähtiessään: "Haluan olla vapaa huolista kuin enkelit. Ne eivät tee työtä, vaan palvovat Jumalaa lakkaamatta."

Viikon kuluttua Johannes tuli takaisin nälissään ja janoissaan ja kolkutti veljensä ovea. Tämä ei avannut sitä, vaan kysyi, kuka siellä. "Minä täällä, veljesi Johannes!" hän vastasi. Oven takaa kuului huuto: "Johanneksesta on tullut enkeli. Ei hän ole enää ihmisten joukossa."

Mikään ei auttanut, ovi pysyi kiinni. Vasta aamulla se aukeni ja veli sanoi: "Sinä olet ihminen. Sinun pitää tehdä työtä elääksesi." Johannes polvistui ja pyysi anteeksi ylimielisyyttään.

Kuuliaisuus, nöyryys ja sitoutuminen eivät ole nykypäivänä kovin hyvässä huudossa. Niitä Johannes harjoitteli hengellisen ohjaajansa, erämaaisä Ammoeksen opissa.

Ammoes oli jäyhä hahmo, jonka suusta hyvätkin sanat kuulostivat kovilta. Mutta Johannes ei lannistunut.

Kun Ammoes sairasti kaksitoista vuotta, Johannes hoiti häntä uskollisesti kiitosta saamatta. Kuolinvuoteella ohjaajavanhus antoi vihdoin toisten kuullen tunnustuksen Johannekselle: "Hän on enkeli eikä ihminen".

"Väheneekö ensimmäisen lampun valo, kun siitä sytytetään uusia lamppuja?"

Johannes oppi arvostamaan työntekoa. Jos häneltä kysyttiin, mitä on olla munkki, hän vastasi: "Munkkina oleminen on sitä, että tekee työtä." Se oli erämaan kouliman miehen kuiva vastaus. Silti siinä oli viisaus. Ei työ ole pelkkää raadantaa, jos tietää, mitä tekee ja miksi.

Kaikesta, mitä Johannes teki, tuli rukousta, meditaatiota ja myötätunnon harjoitusta. Köyden punominen, korin valmistaminen, veden hakeminen, toisen kuunteleminen ja hiljaa kammiossa istuminen – se kaikki oli hänen elämässään yhtä. Mitä teetkin, tee se rauhassa ja muista siinä kaikessa Jumalaa ja lähimmäistäsi, oli erämaaisien opetus.

Munkki Johanneksesta alkoi tulla suosittu. Hänellä oli tapana istua viikonloppuisin paikallisen kirkon ovella ja ottaa vastaan ihmisiä, jotka halusivat puhua hänen kanssaan sisäisistä tuntemuksistaan, muistoistaan ja kiusauksistaan.

Eräs luostariveli tuli toistuvasti kysymään neuvoa Johannekselta. Hän pelkäsi, että vaivasi liian usein ohjaajaansa. Silloin Johannes pyysi häntä sytyttämään lampun. Veli teki niin. Sitten Johannes käski tätä hakemaan lisää lamppuja ja kysyi, että vähenikö ensimmäisen lampun valo, kun siitä sytytettiin uusia lamppuja. Veli vastasi, että ei vähentynyt.

Johannes totesi, että samoin oli ihmisten kanssa. Vaikka kaikki tukea tarvitsevat tulisivat hänen luokseen, se ei olisi häneltä pois, sillä mikään ei voisi erottaa häntä tosi valon lähteestä, Kristuksen rakkaudesta. "Niinpä tule luokseni, milloin tahdot, empimättä."

Johanneksen suosio herätti toisissa erämaaisissä myös kateutta. Johannes vastasi siihen menemällä hiljaisuuteen. Jos hän sanoi jotakin, lauseiden viesti oli: Mitä syytä kenelläkään on kadehtia toista? Kullakin on omat lahjansa ja tiensä. Jos jossakussa on jotakin valoa, se valo on peräisin yhteisestä valon lähteestä. Toisen valo ei himmennä toista.

Merkityksen löytämisen harjoitus

• Mieti, mikä työtehtävä, opiskelu, harrastus tai vapaaehtoistoiminta on sinulle tärkeä.

• Palauta mieleesi hetki, jolloin teit sitä sielusi ja sydämesi innolla. Mitä sinussa silloin tapahtui?

• Pohdi sitten rauhassa, mistä löydät merkityksen sille, mitä teet. Mikä valaisee sitä, mitä teet? Keihin ja mihin kaikkeen olet yhteydessä sen kautta, mitä teet? Ketä kiität siitä, että saat tehdä sitä, mitä teet?

Ohjaajana Johannes Pieni

Johannes Pieni on yksi tärkeimmistä 300-luvulla vaikuttaneista egyptiläisistä erämaaisistä. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa pienessä kylässä Niilin varrella. Lisänimensä hän sai lyhytkasvuisuutensa vuoksi.

18-vuotiaana Johannes lähti erakkoyhteisöön ryhtyäkseen munkiksi. Hän ehti elää yhteisössä viisikymmentä vuotta, kunnes barbaarit hyökkäsivät sinne ja Johannes joutui muiden mukana jättämään paikan. Hänen kerrotaan kuolleen Antonioksen vuorella seitsemänkymmenen vuoden ikäisenä.

Lue tästä lisää Gurun opissa -juttuja

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: