Kuva: Matti Pikkujämsä
Gurun opissa: Olemme kaikki muukalaisia
Kun tunnistaa oman muukalaisuutensa, voi aavistaa, miltä toisesta tuntuu olla vieras.
Pakolaisia ja turvapaikan hakijoita on enemmän kuin koskaan. Miljoonat ovat joutuneet lähtemään kodeistaan sodan, väkivallan ja turvattomuuden takia. Yhä enemmän on ihmisiä, joilla ei ole paikkaa, mihin mennä. Maailma ei ole kaikille kylä.
Syyrian ja Egyptin erämaaisille kodittomuus ja muukalaisuuden tunne oli tuttua. Agathon oli nuori mies, kun hän 300-luvulla lähti erämaahan. Tarkkaa syytä, miksi hän lähti, ei tiedetä. Lopulta hän etsi sitä, mitä piti ainoana tarpeellisena: miten olla avoimena Jumalalle kaikessa, mitä teki?
Agathon ei jäänyt mihinkään liian pitkäksi aikaa. Hän oli aina valmis lähtemään, kun koki, ettei voinut enää siinä paikassa säilyttää hiljaisuuden ja rukouksen mielentilaa. Sen saavuttaakseen hän oli valmis näkemään vaivaa.
Hänen kerrotaan muun muassa kulkeneen kolme vuotta kivi suussaan oppiakseen olemaan hiljaa. Kerran hän oppilaidensa tyrmistykseksi jätti heidän yhdessä rakentamansa kammion asuttuaan siellä alle viikon. Hän perusteli sitä vain sanomalla: "Siunattuja ovat ne, jotka lähtevät Jumalan tähden."
Agathonin kerrotaan olleen paitsi hengeltään viisas myös käsistään kätevä. Lähtiessään reissuilleen ja vetäytyessään yksinäisyyteen hän otti usein mukaansa vain veitsen, jota tarvitsi korien tekemisessä.
Isä Pietari kysyi kerran Agathonilta, miten hän oppisi elämään sovussa toisten veljien kanssa. Agathon vastasi: "Pidä kaikki elämäsi päivät sama muukalaisen mielentila, joka sinulla oli niinä päivinä, kun tutustuit heihin."
Aina ei voi tietää, mitä vieraan kaavun alla on. Hän ei nähnyt edessään enää raajarikkoa vaan enkelin."
Jos sen kokemuksen pystyy palauttamaan mieleensä, tietää, miltä tuntuu olla vieras ja miten suhtautua avoimella mielellä toisiin. Agathon lisäsi vielä, että kaikkien intohimojen äiti on hallitsematon kieli. Sen hillitsemiseksi pitää nähdä vaivaa.
Muukalaisen mielentila auttoi Agathonia näkemään toisten kärsimyksen. Kun hän meni kerran kaupunkiin myymään käsitöitään, hän näki torilla makaavan sairaan matkalaisen. Agathon vuokrasi huoneen, johon vei tämän. Sitten hän jäi työskentelemään kaupunkiin voidakseen huolehtia sairaan tarpeista ja maksaakseen tämän vuokran. Niin hän teki neljä kuukautta, kunnes tämä oli terve. Vasta sitten Agathon palasi kammionsa rauhaan.
Aina ei voi tietää, mitä vieraan kaavun alla on. Kerran kun Agathon oli taas matkalla kaupunkiin myymään käsitöitään, hän kohtasi tien poskessa raajarikon, joka pyysi päästä mukaan.
Kaupungissa Agathon myi tavaroita raajarikko seuranaan. Aina kun rahaa tuli, raajarikko aneli, että Agathon hankkisi hänelle jotain, mitä hän tarvitsi.
Kun Agathon lähti paluumatkalla, raajarikko pyysi, että Agathon veisi hänet takaisin tien varteen. Heidän erotessaan raajarikko sanoi: "Sinä olet siunattu sekä taivaassa että maassa." Agathon ei nähnyt edessään enää raajarikkoa vaan enkelin, joka oli lähetetty hänen luokseen.
Tervetuloa-harjoitus
Palauta mieleesi tilanne, jossa olet mennyt ensimmäisen kerran vieraaseen kotiin tai sinulle uuteen yhteisöön, ryhmään tai työpaikkaan.
Muistele, miten sinut otettiin vastaan. Mikä sai sinut tuntemaan itsesi hyväksytyksi ja tervetulleeksi? Mikä herätti sinussa vierauden tunteen?
Mieti, miten sinä otat vieraan vastaan. Miten suhtaudut muukalaiseen? Mietiskele sitten hetki Jeesuksen lausetta: "Minä olin outo, ja te otitte minut vastaan."
Ohjaajana Isä Agathon
Isä Agathon eli 300–400-luvulla Egyptissä. Hän lähti erämaahan jo nuorena ja pääsi Niilin ylävirralla sijaitsevassa yhteisössä kuuluisan erämaaisän Poemenin oppilaaksi. Myöhemmin hän liittyi Niilin alajuoksulla sijainneen Sketiksen erämaamunkkien joukkoon. Siellä hän kuoli 70-vuotiaana.
Agathonia kunnioitettiin erityisesti siitä, että hänen opetuksensa ja elämäntapansa olivat yhtä. Hänellä sanottiin olleen muukalaisen mieli ja laupiaan samarialaisen sydän. Hän oli myös taitava käsistään ja teki itse kaiken, mitä tarvitsi, muun muassa vaatteensa.
Jaa tämä artikkeli: