Gurun opissa: Onko enkeleillä siivet?
Enkeleillä on kädessään miekka ja jaloissaan katupölyä.
Paratiisikertomus päättyy siihen, että Jumala karkottaa ihmisen Eedenin puutarhasta ja panee hänet viljelemään maata, josta hänet on tehty. Paratiisin portille jää vartioon enkeli leimuava miekka kädessään. Elämän puulle vievä tie on tukossa.
Enkelin miekka pitää huolen rajasta, jota ihminen ei voi ylittää. Ihminen ei voi väkivalloin tunkeutua sinne, missä Jumala on.
Ihmiselle Jumala antaa tehtäväksi viljellä ja varjella maata, ei tuhota sitä. Ihmisen tehtävä on suojella elämää, ei käydä toistensa kimppuun.
Kun näen uutisissa pakolaisia kävelemässä nyytit olallaan – itkeviä naisia ja lapsia ja kumaraselkäisiä miehiä – rukoilen, että olisi todella olemassa portti, jolla seisoisi Jumalan enkeli vartiossa ja avaisi portin suojapaikkaa etsiville. Samalla kysyn, miksi Jumalan enkelit viipyvät.
Enkelit liikkuvat siellä, missä ihmiset näkevät toisensa mittaamattoman arvokkaina Jumalan kuvina.
Enkeleillä ei ole siipiä. Heillä on katupölyä jaloissaan. He tietävät, mitä tuska ja ahdistus ovat. Enkelit ilmestyvät sinne, missä on hätää ja kärsimystä. He löytävät tiensä surun keskelle ja vierittävät kiven haudan suulta.
Enkeli avaa vankilan ovet. Ei ole lukittua ovea, jonka taakse enkeli ei voisi tulla. Kaikilla kärsivillä on enkelinsä, jotka jo nyt katselevat taivaallisen Isän kasvoja.
Hiljenny ja mieti sitä, miten kukaan voi edes kuvitella pääsevänsä paratiisiin ase kädessään ja väkivalta mielessään.
Rukoile, että Jumala vieläkin lähettäisi enkelinsä sinne, minne heidän vähiten odottaisi ilmestyvän. Rukoile hengähdystaukoa – vihan, riitelyn ja taistelujen laantumista – niin, että auttavat enkelit pääsisivät matkaan.
Enkelit eivät lennä taivaasta. He kulkevat samoja teitä, joita sinä kuljet. Kun he ovat lähteneet luotasi, tunnistat heidät siitä, että sinussa on virinnyt toivo ja myötätunto.
Jaa tämä artikkeli: