Gurun opissa: Sanoilla voi tehdä hyvää tai pahaa
Älä päästä suustasi ihan mitä vaan, neuvoo munkki Makarios.
300-luvulla elänyt Makarios oli värikäs persoona. Ennen munkiksi ryhtymistään hän toimi kamelinajajana ja salakuljettajana. Hän kuljetti varastettua kalisalpietaria, jota käytettiin lasin valmistuksessa ja muumioinnissa.
Makarios ei peitellyt menneisyyttään. Tätä kuvastaa tarina, jota kerrottiin, kun hän oli jo kunnioitettu hengellinen johtaja. Kun joku luostarin veljistä lähestyi häntä ja näytti kunnioittavan ja pelkäävän häntä suurena ja pyhänä opettajana, hän vaikeni tyystin. Kun sen sijaan joku tuli hänen luokseen ja alkoi kysellä niistä ajoista, jolloin hän oli vielä kamelinajaja ja varas, Makarios alkoi iloisesti keskustella hänen kanssaan.
Ehkä nuoruuden kokemukset vaikuttivat siihen, että Makarioksesta kasvoi vuosien kuluessa opettaja, joka oli kuuluisa myötätuntoisesta ja armahtavasta suhtautumisestaan elämän kolhimiin. Hänen sanottiin olevan sokea ja kuuro toisten vioille ja puutteille.
Erämaan hiljaisuuden koulima Makarios tunsi sanojen voiman. Niillä voi parantaa ja niillä voi tuhota. Siksi piti olla tarkka siinä, mitä päästi ulos suustaan. Pienessä yhteisössä juorut kulkivat nopeasti, eikä useinkaan ajateltu, mitä sanat voivat saada aikaan.
Sanojen voimasta kertoo seuraava tarina. Yksi Makarioksen oppilaista kohtasi tiellä pakanallista uskoa tunnustavan papin ja vuodatti tämän päälle herjausten tulvan. Pappi suuttui tästä ja löylytti veljen henkihieveriin.
Myöhemmin Makarios kohtasi saman papin ja tervehti tätä ylen ystävällisesti. Mies vaikuttui Makarioksen tervehdyksestä niin paljon, että tahtoi ryhtyä tämän oppilaaksi.
”Rauhallinen ja rakentava keskustelu kutsuu paikalle enkelit, piikittelevä ja syyttävä puhe sikalauman.”
Luostariveljet ihmettelivät, miten sellainen muutos oli mahdollinen. Makarios sanoi heille: ”Yksi paha sana voi muuttaa jopa hyvän pahaksi, kun taas yksi hyvä sana voi muuttaa jopa pahan hyväksi.”
Makarios oli sitä mieltä, että useimmiten olisi paras vaieta. Ainakin pitäisi osata erottaa hyödyttömät sanat hyvistä.
Hyvissäkään sanoissa ei pidä Makarioksen mukaan olla ylitsevuotava. Löysä juttelu saattaa kätkeä sisäänsä piikittelyä, toisen voittamista ja itsen korottamista. Rauhallinen ja rakentava keskustelu kutsuu paikalle enkelit, piikittelevä ja syyttävä puhe sikalauman, erämaaisät sanoivat.
Kerran Makarios päätti luostariveljien kokoontumisen sanomalla: ”Paetkaa veljeni!” Kun joku kummasteli, mihin he voisivat paeta autiomaassa, Makarios nosti sormen huulilleen ja sanoi: ”Paetkaa tätä.” Sitten hän vaikeni ja meni kammioonsa. Hän taisi olla väsynyt joutavaan jutteluun.
Sisäinen rauha on yksi hyvän elämän edellytyksistä. Sitä voi harjoitella pitämällä kielensä kurissa. Se ei tarkoita sitä, että vaikenee kokonaan, vaan sitä, että kiinnittää huomiota siihen, miten puhuu toisille, ja näkee vaivaa löytääkseen myötätuntoisen tavan vastata toisen puheeseen.
Hyvän toivottamisen harjoitus
•Hyvien sanojen ja myötätuntoisen puheen harjoittelun voi aloittaa pienestä. Valitse yksi päivä, jona tietoisesti seuraat omaa käyttäytymistäsi.
•Havainnoi, keitä tervehdit päivän aikana ja miten teet sen. Kenelle sanot hyvää huomenta? Kenelle toivotat mukavaa päivää?
•Mitä sanot läheisillesi ensimmäiseksi? Miten kohtaat työtoverisi tai naapurisi?
•Kenelle sanot päivän aikana ystävällisen sanan ja ketä et huomaa lainkaan?
Ohjaajana Makarios
Makarios on yksi kuuluisimmista Egyptin erämaahan vetäytyneistä hengellisistä ohjaajista. Hän syntyi noin vuonna 300, eli lähes koko elämänsä askeettina ja kuoli 90-vuotiaana.
Ennen kuin Makarioksesta tuli munkki, hän oli ollut kamelinajaja ja salakuljettaja. Kolmenkymmenen ikäisenä hän perusti luostarimaisen yhteisön Niilin länsipuoliseen erämaahan tiettömien taipaleiden taakse.
Jaa tämä artikkeli: