Kuva: Matti Pikkujämsä
Gurun opissa: Tuntematon Jumala
Jumalasta voi kyllä puhua paljon. Silti hän on aina enemmän ja jotain muuta.
Emme tiedä, mikä hänen nimensä oli. Hän kirjoitti vuoden 500 vaiheilla joukon kirjoituksia, jotka vaikeaselkoisuudestaan huolimatta jättivät jälkensä kristilliseen mystiikkaan, teologiaan, enkelioppiin, liturgiaan ja jopa kirkkoarkkitehtuuriin. Hän kirjoitti salanimen Dionysios Areopagitan suojassa.
Raamatussa, Apostolien teoissa kerrotaan Dionysios-nimisestä ateenalaisesta miehestä, joka kääntyi kristityksi Paavalin Areiopagin kukkulalla pitämän puheen jälkeen. Paavali oli nähnyt Ateenassa monia jumalapatsaita ja niitten joukossa tuntemattomalle jumalalle pyhitetyn patsaan. Siitä Paavali sai aiheen puhua Jumalasta, jota ateenalaiset tietämättään palvelivat.
Kertomus lienee viehättänyt Syyriassa elänyttä oppinutta munkkia, joka oli aiemmin ollut Ateenassa kuuluisan uusplatonisen filosofin Prokloksen oppilaana. Niinpä hän otti peitenimekseen Paavalin oppilaan nimen – ehkä vaatimattomuuttaan tai varovaisuussyistä uskonkiistojen tähden. Myöhemmin hänestä on käytetty nimeä Pseudo-Dionysios Areiopagita.
Ennen kaikkea Dionysios tahtoi varjella Jumalan tuntemattomuutta. Hän muistutti, että Jumalasta voi kyllä puhua paljon, mutta kun pitäisi sanoa jotain hänen syvimmästä olemuksestaan, kielen rajat tulevat vastaan. Hänen pisin kirjoituksensa Jumalallisista nimistä porautuu siihen, mitä Jumalasta voi sanoa häntä kuvaavien nimien avulla.
Jumalan nimet, kuten Hyvyys, Kauneus, Valo, Rakkaus, Oleva, Voima, Yksi ja Täydellinen, kertovat kyllä jotakin hänestä, mutta vaikka meillä olisi niitä satoja, eivät ne tavoittaisi hänen syvintä olemustaan. Jumala on aina enemmän ja jotain muuta.
Jokainen kielen ilmaus on riittämätön, sortuu eikä osu maaliin, kun on kyse Jumalasta. Hän on nimeä vailla ja kaikkien nimien tuolla puolen. Vanhassa testamentissa kerrotaan, miten Jumala kieltäytyi sanomasta nimeään Moosekselle: "Minä olen se, joka olen."
Dionysios ei ollut agnostikko. Hänen mukaansa jokainen kokemuksemme Jumalasta paljastaa lisää siitä, miten vähän tiedämme hänestä. Kaikki Jumalan ajatteleminen ja tutkiminen on sen oppimista, miten vähän tiedämme. Jumala häikäisee meidät ja hiljentää meidät kaikessa – syvimmin siellä, missä hän tulee meitä kaikkein lähimmäs.
Dinosysios uskoi, että kaiken olemisen ja elämän takana on Jumalan ylitsevuotava hyvyys. Itse jumaluuden, Kolminaisuuden sisällä vaikuttaa ja syntyy yhä uudelleen jumalallinen rakkaus, joka virtaa kaiken läpi ja vetää kaikkea takaisin luokseen.
Onko tuo kuitenkin liian kaunis kuva ja onko siinä paikkaa heikoille, kadoksissa oleville ja kärsiville?
Dionysos varmaan muistuttaisi siitä, kuka varsinaisesti on ilmoittanut meille Jumalan käsittämättömän hyvyyden ja tahtoo meidät kaikki seuraansa – nekin, jotka ovat kaikkein kauimpana.
Siellä, missä Jumala varsinaisesti ilmaisee itsensä, hän on kaikkein verhotuin. Hän on kätkenyt itsensä köyhään avuttomaan lapseen ja ristin kärsimykseen. Siellä Jumala on kaikkein tuntemattomin ja kaikkein lähinnä.
Tietämättömän rukous
Kun tunnet, että rukoukseesi ei löydy sanoja ja että tiedät niin vähän Jumalasta, voit opetella rukousta, jossa vain olet hänen edessään.
Luovu sanoista ja ole rauhassa, hengitä ja ole vain.
Sano hiljaa:
"Tässä olen, Jumala.
Sinä olet, Jumala.
Niin vähän tiedän.
Sinä olet ja tiedät."
Sen jälkeen ole rauhassa, hengitä ja ole vain.
Ohjaajana Pseudo-Dionysios Areiopagita
Dionysios Areiopagita on peitenimi, jota käytti 500-luvun taitteessa elänyt munkki, joka eli ilmeisesti Syyriassa. Pohjakoulutuksensa hän oli saanut Ateenassa kuuluisan uusplatonisen mystikon Prokloksen oppilaana. Myöhemmin häntä on kutsuttu Pseudo-Dionysios Areiopagitaksi.
Häneltä on säilynyt merkittävä kirjakokoelma, joka käännettiin 860-luvulla kreikasta latinaksi. Kirjoitukset käsittelevät Jumalan nimiä, taivaallista ja maallista hierarkiaa ja mystiikan teologiaa. Ne ovat vaikuttaneet suuresti kristilliseen mystiikkaan. Muun muassa Tuomas Akvinolainen ja mestari Ekhart tunsivat hyvin hänen kirjoituksensa.
Jaa tämä artikkeli: