Gurun opissa: Vaihda parfyymi hyveisiin
Johannes Krysostomos. Kuva: Matti Pikkujämsä

Johannes Krysostomos. Kuva: Matti Pikkujämsä

Gurun opissa: Vaihda parfyymi hyveisiin

300-luvulla elänyt Johannes Krysostomos oli vähintään yhtä radikaali kirkonmies kuin nykyinen paavi Franciscus. Molempien puheissa ja teoissa kuuluu köyhien ääni.

Lisänimensä "Kultasuu" Johannes Krysostomos sai puhetaitonsa takia. Kerrotaan, että hän puhui niin, että kerjäläisetkin ymmärsivät. Hänen saarnoissaan kuului köyhien ääni ja erämaassa asuneiden munkkien henki. Hän soimasi piispoja ja keisarillista hovia vallan väärinkäytöstä, ylellisestä elämästä ja kansan sortamisesta.

Eikä hän säästellyt sanojaan, kun moitti rikkaita, jotka kirkkoon astuessaan käänsivät selkänsä kerjäläisille, mutta nukkuivat yönsä norsunluuvuoteissa. Hänen sanansa eivät pehmentyneet sittenkään, kun hänestä tuli Konstantinopolin arkkipiispa.

Hän eli itse vaatimattomasti, karsi kirkon omaisuutta ja jakoi varoja köyhille. Ensi töikseen arkkipiispana hän rakennutti leprasairaalan.

Kuuden vuoden ajan Krysostomos onnistui pysymään virassaan, kunnes hänet myrskyisten ja väkivaltaistenkin vaiheiden jälkeen karkotettiin lopullisesti Konstantinopolista. Hän kuoli kolmen kuukauden mittaisella pakotetulle patikkamatkalla Kaukasukseen.

Johannes Krysostomos syntyi vuonna 347 kristityn upseeri-isän perheeseen. Hänet kasvatti nuorena leskeksi jäänyt äiti, joka toivoi pojasta asianajajaa. Äidin kuoltua Johannes vetäytyi kuitenkin vuorten hiljaisuuteen erakkoyhteisöön.

Kuuden vuoden jälkeen hän palasi sieltä kotikaupunkiinsa Antiokiaan, sillä hänen terveytensä ei kestänyt kylmyyttä, askeesia ja valvomista. Vuorten hiljaisuudessa hän oli valmistautunut diakonin ja papin työhön.

Hän ei sanonut, että kaikki köyhät menevät taivaaseen ja rikkaat helvettiin, mutta muistutti, että se, joka ei näe ovenpielessään kärsivää lähimmäistä, vaarantaa kyllä tulevan elämänsä."

Diakoniksi vihitty Krysostomos oppi tuntemaan hyvin parinsadantuhannen asukkaan kotikaupunkinsa ja sen ihmiset, kauppiaat ja torit, rakennusmiehet ja käsityöläiset, vuokratalot, rikkaat, köyhät ja kerjäläiset, katulapset ja vierastyöläiset. Kaikki tämä kuului hänen saarnoissaan, kun hänestä tuli pappi.

Rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta Krysostomos saarnasi usein. Hän ei sanonut, että kaikki köyhät menevät taivaaseen ja rikkaat helvettiin, mutta muistutti, että se, joka ei näe ovenpielessään kärsivää lähimmäistä, vaarantaa kyllä tulevan elämänsä.

Krysostomos tiesi, ettei maailmasta saa helposti reilua saatikka paratiisia. Sillä pääsisi kuitenkin jo pitkälle, kun jokainen miettisi, mitä oikeasti tarvitsee, ja jakaisi toisille siitä, mitä on saanut. "Sillä eläisi jo kymmenen Antiokiaa", saattoi Krysostomos jyristä.

Hän taisteli kärsivällisesti ihmisten itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä vastaan ja yhteisöllisyyden puolesta. Hänen mukaansa kaikki paha saa alkunsa ihmisiä erottavista "jäisistä sanoista minun ja sinun".

Kun mietimme, keitä tulisi auttaa, Krysostomos muistuttaa terävästi: "Mitenköhän meidän kävisi, jos Jumala tutkisi meistä jokaisen läpikotaisin ennen kuin antaisi apunsa?" Laupeus ei katso henkilöön vaan toisen tarpeeseen ja hätään.

"Sinun ei pidä tuoksua parfyymeilta, vaan hyveiltä", Krysostomos saarnasi. Hyveillä hän tarkoitti juuri laupeuden tekoja.

Pankkitilin mietiskely -harjoitus

Johannes Krysostomos saarnasi almujen antamisen puolesta. Hän muistutti, että rahankäyttö on omantunnon asia ja vaikuttamisen väline. Se kertoo, mihin uskomme.

Jos sinulla on pankkitili – mikä ei ole nykymaailmassa lainkaan itsestäänselvä asia – seuraa kuukauden ajan, mihin rahasi menevät. Tee siitä itsellesi tämän paastonajan mietiskelyharjoitus. Jos laittaisit kuukaudessa kymmenen euroa auttamiseen, mihin sen panisit?

Ohjaajana Johannes Krysostomos

Johannes Krysostomos syntyi Antiokiassa Syyriassa vuonna 347. Nuorena miehenä hän kiinnostui läheisillä vuorilla asuvista erakoista ja vietti kuusi vuotta heidän seurassaan. Sen jälkeen hänet vihittiin ensin kotikaupunkinsa diakoniksi ja sitten papiksi. Hänestä tuli suosittu saarnaaja.

Vuonna 397 Krysostomoksen elämä sai dramaattisen käänteen, kun hänet vastoin tahtoaan vietiin Konstantinopoliin ja vihittiin arkkipiispaksi. Kansa oli hänestä innoissaan, mutta hän sai vastaansa kirkon johtajat ja keisarillisen hovin suomittuaan heidän etuoikeuksiaan ja vallankäyttöään. Krysostomoksen elämä päättyi karkotusmatkalla Kaukasukseen vuonna 407.

Jaa tämä artikkeli: