Gurun opissa: Yksi sinulta puuttuu
Jumalan edessä reppusi on aina tyhjä.
Paavo Ruotsalainen oli pohtija ja kyselijä lapsesta saakka. Kerrotaan, että hän luki Raamatun ensimmäisen kerran läpi jo ennen rippikouluikää. Eikä se suinkaan ollut mikään kätevä taskupainosraamattu, vaan jykevä fraktuurakirjasimilla painettu vuoden 1776 kirkkoraamattu. Hän oli saanut sen lahjaksi Paavo-sedältään, isänsä vanhemmalta veljeltä.
Paavo oli oppinut lukemaan jo kuuden ikäisenä oppikirjoinaan virsikirja ja katekismus. Äiti kannusti poikansa lukuharrastusta, mutta kouluhaaveet saivat jäädä, kun uuden kotitilan raivauksessa tarvittiin jokaista kynnelle kykenevää. Isä toivoi Paavosta aikanaan tilan jatkajaa. Hän tiesi, että elämästä voi selvitä vain kovalla työllä.
Paavo ei opetellut koskaan kirjoittamaan. Lukuinto säilyi kuitenkin läpi elämän. Hän luki Raamattua aina kun ehti.
Nuorta Paavoa vaivasivat monet eksistentialistiset kysymykset. Hän etsi kaikin voimin vastauksia siihen, kuka hän oikein oli, kelpasiko hän sellaisena kuin oli ja ymmärsikö häntä kukaan. Mitä pitäisi tehdä ja miten olla, että täyttäisi omat ja toisten vaatimukset? Viime kädessä Paavon etsintä kiteytyi kysymykseen, kelpaisiko hän Jumalalle.
Hän ei yksinään löytänyt ratkaisua mieltänsä vaivaaviin kysymyksiin. Eikä hän löytänyt vastausta lähiympäristön hengellisistä kokouksista eikä seuroistakaan, joissa hän usein kävi.
Paavo oli kuullut puhuttavan viisaasta sepästä, joka ymmärsi ihmisten elämän ongelmia ja syvimpiä kysymyksiä ja osasi antaa viisaita neuvoja. Paavo päätti etsiä tämän käsiinsä. Talvella 1799 hän lähti kotoaan salaa matkaan. Talvinen reissu oli vaivalloinen ja vaarallinenkin. Lopulta Paavo löysi seppä Jaakko Högmanin Jyväskylän läheltä Laukaasta, kuljettuaan monen sadan kilometrin matkan.
Sepän kuuluisiksi tulleet sanat Paavolle olivat: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen yhden mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunto.” Hän kehotti Paavoa lukemaan pientä Thomas Wilcoxin kirjaa Kalliit hunajanpisarat. Sepän mukaan Paavo ei ollut ymmärtänyt, että Jumala antaa kaiken hyvyytensä sulasta armosta, ilman mitään suorituksia tai vastalahjaa, ansiotta.
Jumala ei kaipaa pyhyyttäsi eikä pahuuttasi. Jumalan edessä oma reppusi on aina tyhjä, ja niin se saa ollakin. Jumala katsoo sinua myötätuntoisin silmin. Uskalla luottaa siihen.
Älä kiirehdi. Anna itsellesi ja Jumalalle aikaa niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä. Käänny hänen puoleensa niin ilon kuin syyllisyyden tunteidenkin keskellä. Älä vaadi itseltäsi sitä, minkä Jumala yksin antaa. Anna hänen armahtaa sinua.
Paavon rukous -harjoitus
– Paavo Ruotsalaiselle rukous oli Jumalan jatkuvaa ikävöintiä. Hän harjoitti sydämen rukousta, eli sisäistä seurustelua Jumalan kanssa.
– Hengellistä ohjausta pyytäneille Paavo opetti yksinkertaisen rukouksen, jota hän kehotti toistamaan pitkin päivää. Hänen rukouksensa muistuttaa idän kirkon Jeesus-rukousta.
– Ota Paavon rukous päivittäiseen käyttöösi. Se on hyvä rukous varsinkin silloin, kun elämä ahdistaa.
– Lausu hiljaa mielessäsi, rauhassa hengityksen tahtiin, seuraavat sanat: ”Minä olen syntinen, sinä Herra kuulut olevan syntisten auttaja, voi jos armossa katsoisit puoleeni.”
Jaa tämä artikkeli: