Kankeat studiopotretit ovat menneisyyttä, koska dokumentaarinen hääkuvaus on kasvattanut suosiotaan useamman vuoden ajan. "Nyt keskitytään juhlien yksityiskohtiin", kertoo häävalokuvaaja Henna Koponen. Kuva:Henna Koponen

Häävalokuvaaja ennakoi suudelman

Henna Koponen kuvaa niin kampaamossa kuin kirkossa. Valokuvaaja toivoo, että hääpari suutelisi pitkään.

• 28.06.2016 17:10
• Juho Kankaanpää

Hääpari valmistautui kuvattavaksi Tuomiokirkon pihalla, kun kaaso huomasi töhryn. Häämekossa oli linnunkakkaa. Morsiamella oli onneksi muuta mielessään.

"Kaasot hinkkasivat mekkoa, ja morsian katseli sulhastaan. Kuvasin hetken muutamalla ruudulla", kertoo valokuvaaja Henna Koponen.

Tänä vuonna hän kuvaa kahdeksat häät. Kankeat studiopotretit ovat menneisyyttä, koska dokumentaarinen hääkuvaus on kasvattanut suosiotaan useamman vuoden ajan.

Nyt valokuvaaja tallentaa juhlapäivän tapahtumat hetki hetkeltä ja keskittyy yksityiskohtiin, joita hääpari ei ehdi huomata. Sellaisia ovat esimerkiksi terassilla nauravat juhlavieraat ja morsiuskimpulla leikkivät lapset.

Kuvaaja seuraa hääparia jopa kampaamolta kirkkoon ja juhlapaikalle. Tavallisesti Henna Koposen kuvauspäivä kestää 8–10 tuntia.

"Usein kuvaan hääjuhlaa alkujorauksiin asti."

Hääkuviin halutaan usein koko juhlan kaari, valmisteluista alkaen. Kuva: Henna Koponen.

Suudelma kuvataan keskikäytävältä

Valokuvaaja varataan kesähäihin viimeistään puoli vuotta ennen juhlaa. Ensin solmitaan kuvaussopimus, jossa määritellään yksityiskohtaisesti esimerkiksi kuvien määrä ja käyttö- ja tekijänoikeudet.

Ikävien yllätyksien välttämiseksi sopimuksessa varaudutaan myös sairastumisiin ja laiterikkoihin.

Vihkiminen lyhyen kaavan mukaan on ohi äkkiä. Kuvaaja ei ehdi vaihtaa paikkaa tai kiivetä parvelle. Siksi ennakointi on tärkeää. Henna Koponen tapaa hääparin kasvotusten kuukautta ennen häitä. Silloin juhlapäivän aikataulut ja paikat ovat jo selvillä. Pari saa kertoa tarkkaan kuvaustoiveensa.

"Kun sormukset ja valat vaihdetaan, tiedän suudelman olevan tulossa. Silloin liikun kohti kirkon keskikäytävää. Sanon hääpareille aina palaverissa, että muistakaa suudella alttarilla kauan."

Suudelman lisäksi pakollisiin kuvauskohteisiin kuuluvat esimerkiksi hääkakun leikkaus ja morsiusparin tanssi. Myös läheisimmät juhlavieraat halutaan ikuistaa. Hyvä valokuvaaja pyytää seremoniamestaria osoittamaan serkut ja isovanhemmat.

Valokuvaaja tarvitsee tilannetajua. Jotkut kuvaajat liikkuvat seiniä pitkin ja tallentavat tapahtumia etäältä pitkillä objektiiveilla. Toiset menevät keskelle juhlaa.

Henna Koponen saa välillä myös levätä, sillä kaikkea ei saa kuvata.

"Kun haarukka menee suuhun, kukaan ei ole edustavimmillaan."

Ihmisille täytyy suoda ruokarauha.

Nenätaktiikka pelastaa potretin

Aina häät eivät ole yhtä juhlaa. Hääpari stressaa, koska päivä on pitkä ja kiireinen. Varsinkin potrettien ottamista jännitetään.

Koponen kuvaa hääpotretit usein ulkona juhlapäivän aikana. Koposella on kaksi keinoa jännittyneiden parien varalle. Kuvaaja panee kumppanit seisomaan vastatusten silmät kiinni. Tehtävänä on koskea toisen nenään.

"Pari rentoutuu ja alkaa nauraa räkättää ennen kuin nenät ovat lähelläkään toisiaan."

Koponen kutsuu tätä nenätaktiikaksi. Hän saattaa myös aloittaa kuvauksen etäältä ja pyytää paria vaihtamaan kuulumisia. Kun morsian suoristaa sulhasen rusettia ja kuiskuttelee aamun valmisteluista, kamera unohtuu ja välittömyys näkyy kuvissa.

Dokumentaarisuus on muotia myös potreteissa. Usein kuvaaja tallentaa jo kävelymatkan kuvauspaikalle, esimerkiksi puun alle.

"Kuvissa sulhanen saattaa pitää morsiamen huntua ja laahusta vähän koholla, ettei se mene likaiseksi."

Henna Koponen ottaa päivän aikana 900–1 500 kuvaa. Niistä hän valitsee parisataa käsiteltäviksi. Tällä hetkellä jälkikäsittelyssä kuviin halutaan lisätä filmikuvista tuttua rakeisuutta. Monet otokset muuntuvat myös mustavalkoisiksi.

Vaikka työtä on paljon, Koponen ei kyllästy hääkeikkoihin.

"Olen häissä usein liikuttunut. Morsiamen isän puheen aikana saatan kyynelehtiä kameran takana piilossa katseilta."