Häävieraina vauva ja mummi
Riitta Moksen-Turunen ja Juha Turunen saivat toisensa Seutulan kappelissa.
Kannistolaisessa keittiössä oranssit palaset katoavat yksi kerrallaan Lassi Turusen, 3, suuhun.
– Appelsiininpoikasia, Lassi hihkuu.
Välillä hänet houkutellaan rusinoiden avulla ottamaan korvatulehdukseen määrätty antibiootti.
Lassin vanhemmat Riitta Moksen-Turunen ja Juha Turunen palaavat muistoissaan puolentoista vuoden taakse. Silloin oli syyskuu ja vihdoinkin aika mennä naimisiin.
Tulilatvoja hääkimppuun
Oikeastaan kaikki alkoi jo melkein 90 vuotta sitten. Silloin perustettiin Karl Fazerin tehtaiden urheiluseura, joka on nykyään Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut urheiluseura.
Sen jäseniksi päätyivät myös Fazerin suunnittelijoina työskentelevät Riitta ja Juha. Aluksi he törmäilivät toisiinsa seuran treeneissä ja matkoilla.
Aktiivinen liikunta yhdistää pariskuntaa yhä. Molemmilla on takanaan muutamia maratoneja. Nykyään, kun lähdetään yhdessä lenkille, Lassi pakataan juoksukärryihin.
Alun perin Riitan ja Juhan ajatuksena oli mennä naimisiin samalla, kun Lassi kastetaan. Tuoreilla vanhemmilla oli vastasyntyneessä pienessä ihmeessään kuitenkin niin paljon tekemistä, että hääjärjestelyt tuntuivat ylivoimaisilta. Talouskaan ei suosinut suuria kaverihäitä.
– Mietimme myös Pyhän Laurin kirkossa järjestettyä hääyötä, koska se tuntui helpolta vaihtoehdolta, Riitta muistelee.
Kynnyskysymykseksi nousi pappi: Juha ja Riitta halusivat, että heidät vihkii sama ihminen, joka kastoi Lassin.
Seutulan kappeli tuntui sopivalta vihkipaikalta. Riitta on päässyt kappelissa ripille ja pitää sitä lähikirkkonaan. Juhallekin kappeli oli tuttu Kauneimmista joululauluista.
Kysymykselle häävieraiden määrästä Riitta ja Juha nauravat.
– Ensimmäinen ajatus oli, että menisimme naimisiin kahdestaan ja Lassi jäisi mummille hoitoon. Lopulta paikalla oli meidän lisäksemme pappi, mummi, Lassi, kanttori ja vahtimestari.
Syyskuun lopussa mummin pihalla kukki vielä tulilatvoja. Niitä taiteltiin Riitan morsiuskimppuun. Morsiuspuku löytyi kirpparilta pari viikkoa ennen häitä.
Hikoilua vihkiryijyllä
Molempien muistikuvat varsinaisesta vihkimisestä ovat hieman hataria. Juhalle tulee mieleen ennen kaikkea kuumuus.
Lassi istui aluksi mummin kanssa kirkonpenkissä, mutta siirtyi nopeasti häärimään hääparin ympärille. Lopulta hän kömpi Juhan syliin. Pieni poika lämmitti tummiin pukeutunutta sulhasta ja nosti hien pintaan.
– Pappi puhui avioliitosta elämänmittaisena maratonina, Riitta kertoo.
– Ja vihkiryijyn muistan. Äidilläni on ihan samanlainen. Seisoimme ryijyn päällä vihkitoimituksen ajan, Juha täydentää.
Kappelista Juha, Riitta, Lassi ja mummi siirtyivät juhlakahville. Sitten vastavihityt jättivät Lassin mummin hoiviin ja suuntasivat keskustaan. Tarkoituksena oli mennä syömään ja päiväelokuviin.
– Silloin oli aika vähän valinnanvaraa elokuvissa, joten menimme katsomaan… Juha aloittaa.
– Tarvitseeko siitä nyt välttämättä lehteen kirjoittaa? Riitta keskeyttää nauraen.
– No miksi ei! Menimme katsomaan Nalle Puhin uudet seikkailut, Juha jatkaa lauseensa loppuun.
– Ja palasimme kaupan kautta kotiin.
Häiden jälkeen Riitan ja Juhan arki on rullannut samalla tavalla kuin ennenkin. Vihkiminen ei muuttanut elämää taikaiskusta toisenlaiseksi.
– Mutta ehkä sitä silti on jotenkin enemmän sitoutunut, kun on naimisissa, Riitta pohtii.
Hääpäivänä vaivatta vihille
Seutulan kappelissa järjestetään helluntaiaattona eli lauantaina 18.5. Heila helluntaina -hääpäivä. Silloin on helppo mennä naimisiin ilman suuria järjestelyjä.
Kenelle tapahtuma on tarkoitettu?
Hääpäivässä voi mennä naimisiin. Silloin ainakin toisen vihittävistä täytyy olla rippikoulun käynyt evankelisluterilaisen kirkon jäsen. Myös toisen täytyy kuulua johonkin kristilliseen kirkkoon.
Hääpäivässä voi myös pyytää siunauksen maistraatissa solmitulle avioliitolle tai rukoushetken rekisteröidyn parisuhteen puolesta.
Miten hääpäivään ilmoittaudutaan?
Ilmoittautukaa viimeistään 10.5. Vantaankosken seurakunnan päivystävälle papille p. 09 8306 419. Pappi päivystää maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 9–14.
Mitä muuta pitää tehdä ennen hääpäivää?
Vihittävä pariskunta tarvitsee todistuksen avioliiton esteettömyyden tutkinnasta. Sen voi pyytää joko omasta kotiseurakunnasta tai Vantaan seurakuntien keskusrekisteristä p. 09 830 6345. Esteettömyystodistus pitää pyytää viimeistään 10.5.
Ketä kappelissa on paikalla?
Voitte tuoda kappeliin omat vieraanne tai tulla sinne kahdestaan. Kappelissa on pappi, kanttori ja tarvittaessa kaksi todistajaa.
Mitä vihkimisen jälkeen?
Seurakunta tarjoaa klo 12–15 hääpareille hevoskärryajelun. Hääjuhlaa voi jatkaa haluamallaan tavalla. Vantaalaisia juhlapaikkoja esitellään esimerkiksi osoitteessa www.vantaa.fi/fi/matkailijoille.
Heila helluntaina -hääpäivä la 18.5. klo 12–18 Seutulan kappelissa, Solbackantie 6. Heila helluntaina -ryhmä Facebookissa.
Maalaiskirkko kartanon katveessa
Ikäistään vanhempi. Siltä Seutulan kappeli näyttää. Äkkiseltään sitä voisi hyvinkin luulla 1800-luvulla rakennetuksi maalaiskirkoksi.
– Vaikka kappeli on rakennettu 1920-luvulla, siinä ei ole modernistisia piirteitä, esimerkiksi funkista. Se on suunniteltu vanhojen puukirkkojen tyyliin, rakennustutkija Anne Vuojolainen Vantaan kaupunginmuseosta kiteyttää.
Seutulan kappelia ei olisi ilman vuonna 1910 perustettua Seutulan lähetysyhdistystä.
Se kokosi ihmisiä yli kirkko- ja herätysliikerajojen. Samoissa kokouksissa istui niin luterilaisen seurakunnan pappeja kuin baptisteja, helluntailaisia ja vapaakirkon jäseniä.
Yhdistyksen rautanaiseksi nousi kansakoulunopettaja Maija Metiäinen, joka luotsasi väkeä oman rukoushuoneen rakentamiseen. Uudet kokoontumistilat vaativat taloudellisia ponnistuksia.
– Metiäinen vei seudun jokaiseen kotiin keräyslippaan, johon piti laittaa joka viikko tietty summa rahaa rakennusprojektia varten, Vuojolainen kertoo.
Kansalaiskeräyksen ohella rukoushuoneen rakentamista vauhditti Königstedtin kartanon silloisen isännän majuri Mikael Gripenbergin suopeus. Gripenbergit lahjoittivat tontin ja runsaasti rakennusmateriaalia. Rukoushuoneen seinälaudat syntyivät kartanon sahalla.
Nykypäivänä rakennusprojektia luonnehdittaisiin yhteisölliseksi. Työtä johti rakennusmestari Selim Nurmi, jolla oli pari palkattua työmiestä. Lisäksi rakennuksilla oli paljon talkootyövoimaa.
Rukoushuone otettiin käyttöön vuonna 1925. Alun perin se tunnettiin Königstedtin kappelina. 1960-luvulla kappeli siirtyi Helsingin pitäjän seurakuntien omistukseen. Kun rakennus monien korjaustöiden jälkeen vihittiin uudelleen käyttöön 1970-luvulla, sen nimi muuttui Seutulan kappeliksi.
Millaisen rukoushuoneen seutulalaiset saivat?
– Kappeli on yksilaivainen pitkäkirkko, joka on rakennettu hirsistä. Se on ollut yksinkertainen rakentaa, Anne Vuojolainen sanoo.
Kappelin rakennustöitä vauhdittaneiden Gripenbergien avokätisyys ei ollut täysin pyyteetöntä. Lahjoituksille asetettiin tiukat ehdot: kappelin suunnittelisi Gripenbergien valitsema arkkitehti ja he saisivat päättää rakennuksen värityksen.
On omituista, että vaikka arkkitehdin valinta oli yksi lahjoitusehdoista, arkkitehdin nimi ei ole jäänyt historiaan. Kappelin alkuperäisiä rakennuspiirroksia ei ole säilynyt. Kansallisarkistosta löytyvissä 1960-luvulla tehdyissä rakennuspiirroksissa ei arkkitehdin nimeä mainita.
– Mielikuvitukseni lähti laukkaamaan ja aloin miettiä, voisiko arkkitehti olla Jarl Eklund, joka suunnitteli paljon kartanoita ja teollisuusrakennuksia, Vuojolainen pohtii.
Eklund osallistui Königstedtin kartanon rakennusten korjaus- ja uudistustöihin 1910- ja 1930-luvulla.
Eklundin tyyli noudatteli ajan funkisihanteita. Hän suunnitteli muun muassa Fazerin kahvilan sisustuksen, mutta piirsi myös Ranuan ja Tervakosken kirkot.
– Ne molemmat ovat pieniä perinteisiä maalaiskirkkoja. Varsinkin Tervakosken hirsikirkko on suunniteltu sellaiseksi, että se oli helppo rakentaa talkoilla, Vuojolainen kertoo.
Se kuulostaa erehdyttävän paljon Seutulan kappelilta. Jarl Eklundin nimeä ei kuitenkaan voida varmistaa säilyneiden historiallisten lähteiden pohjalta. Kappelin suunnittelija pysyy siis toistaiseksi arvoituksena.
Tiedätkö sinä jotain Seutulan kappelin arkkitehdista? Kerro lisää: saila.keskiaho@evl.fi, p. 050 584 6821.
Jaa tämä artikkeli: