Piispanvaali muistuttaa yhä enemmän ”maallisia” vaaleja siinä, että ehdokkailla on omat tukiryhmänsä, kampanjansa ja vaaliesitteensä. 

Piispalla on tehtävänsä, jois­ta kaikista me maallikot emme edes tiedä. Hiippakunnassaan ja koko kirkossa piispalla on laaja kirjo sekä hallinnollisia että hengellisiä tehtäviä. 

Piispa on arvovaikuttaja, mutta miten hän saisi äänensä kuulumaan Länsiväylän metelissä ja kehätien pauheessa? Vahvankin puhujan ääni tahtoo hukkua metropolialueen arjen sykkeeseen. Useimmat eivät tiedä piispansa nimeä. Mediassa kirkon ääni kuuluu yhä heikommin, ja keskuste­lua on käyty lähinnä kirkon linjaa kriittisessä sävyssä pe­räävien ehdoilla.

Kirkko käy sisäistä keskusteluaan, joka on sen vuosi­satainen perinne. Kirkon näkemyksille on tarve yhteiskun­nassa laajemminkin. Piispa on tietysti näkyvin hahmo, mutta häneen ei pidä kohdistaa kohtuuttomia odotuksia. 

Aktiivisuutta ja rohkeutta häneltä tulee odottaa. Piispalla on merkittävä rooli seurakuntien aktiivien kannustamises­sa, mutta vahvempi kosketus suureen yleisöön on tarpeen. 

Suuri saavutus olisi se, että piispan oma mielipide on sel­keä. Vaikeita kysymyksiä ei pidä kierrellä vaan myöntää tar­vittaessa rajallisuutensa. Niillä, jotka haluavat kuulla selkei­tä näkemyksiä kirkon linjasta, on oikeus siihen.

Vähintään epäuskottavaksi kirkko tekee itsensä, jos se yrittää miellyttää kaikkia puurouttamalla oman sanomansa. Samalla on rea­lismia hyväksyä se, että kirkolla ei ole enää entistä auktori­teettia. Sitä se voi tosin omilla teoillaan uudestaan vahvistaa. 

Vaalipaneelissa ehdokkaita kuunnellessa kävi selväksi, että molemmat ehdokkaat edustavat realismia kirkon ase­man suhteen mutta samalla vahvaa luottamusta sen tule­vaisuuteen.

Espoon hiippakunnassa, kuten koko maassa, kirkon suu­rin haaste on muuttua ainakin maineeltaan byrokraattises­ta ja hiukan murjottavasta valtionkirkosta iloiseksi ja toi­veikkaaksi kansankirkoksi, joka välittää selkeää sanomaa ja tekoja ruohonjuuritasolla seurakunnissa mutta osallis­tuu rohkeasti yleisempään keskusteluun.

Hengellisyyden ja henkisyyden kysyntä ei ole minnekään hävinnyt. Kirkon toimijoilla on mahdollisuus vaikuttaa, hakevatko ihmiset vastauksia kirkosta vai sen ulkopuolelta.