Naapurin Thao saa rakennusmiehen oppia ja miehen mallia Kowalskilta.
Häipykää minun pihaltani!
Merkillinen mies tuo Clint Eastwood: ohjaa 78-vuotiaana komean Gran Torino -elokuvan, näyttelee sen pääosan ja tekee kokonaisuudesta vielä moraalista testamenttia muistuttavan ehjän ja järkyttävän kokonaisuuden.
Elokuva tavoittaa muuttuvan maailman ja muuttumattoman armon jännitteet sekä elämän ja kuoleman ulottuvuudet – koston ja syyllisyyden taakasta puhumattakaan.
Gran Torino on huima elokuva. Sen nimi viittaa vuoden 1972 palkittuun Fordiin ja aikaan, jolloin amerikkalaisella autoteollisuudella meni hyvin. Siitä on jo aikaa. Yksi maailma on hajoamassa, mutta ehkä toinen tekee jo tuloaan. Paremmuudesta ei tiedä.
Clint Eastwoodin esittämä Walt Kowalski, Korean sodan veteraani ja eläköitynyt Detroitin autotyöläinen, istuu talonsa kuistilla ase käden ulottuvilla, labradorinnoutaja jaloissa ja oluttölkki kourassa.
Kowalski seuraa maailmaa etäältä ja yksin. Vaimo on juuri kuollut ja suhteet perillisiin ja heidän lapsiinsa retuperällä. Naapuriin on muuttanut Kaukoidästä Laosin vuoristokansaa, hmongeja, ja autioituneita katuja partioivat etniset jengit.
Kowalskin maailman ehdoton raja on hänen pihansa: Pois minun ruohikoltani!
Walt Kowalski ei oikein viihdy elämässä, varsinkin kun punaposkinen katolinen pappi isä Janovich (Christophwer Carley) roikkuu herhiläisenä hänen perässään. Pappi yrittää saada Kowalskin tämän vaimon viimeisen toiveen mukaisesti ripille. Kowalski lataa: ”Sinä olet 27-vuotias ylikoulutettu neitsyt, joka pitää taikauskoisia naisia kädestä ja lupaa heille lohduksi ikuisen elämän.”
Pappi ei lannistu; hän tietää ehkä elämästä vähän, mutta armosta ja anteeksiantamuksesta enemmän. Kowalski on hänen mielestään molempien tarpeessa.
Eastwoodin Kowalski on vanhakantaisessa rasismissaan ja äreydessään mainio. Kun hänen ylähuulensa värähtää, silmät kapenevat viiruiksi ja suupieli hieman kohoaa, tyhmempikin ymmärtää ottaa jalat alleen.
Naapurin poika Thao (Bee Vang ) yrittää varastaa Kowalskin Gran Torino -auton, jää kiinni ja sisar Sue (Ahney Her) passittaa hänet rikoksen sovittamiseksi Kowalskille ”yhdyskuntapalveluun”. Pian vastahakoinen mies on hukkua suvun anteliaisuuteen ja yhteydenpitoon.
Gran Torino näyttää toisaalta kovan ja väkivaltaisen maailman, mutta loiventaa sen synkkiä varjoja aluksi huumorilla ja myöhemmin hitaalla ymmärryksen kasvulla – puolin ja toisin.
Kowalskin ja naapureiden suhteiden kehityksessä luodaan ehkä jo uutta amerikkalaista elämänmuotoa, jossa solidaarisuus voittaa roturajat ja ennakkoluulot. Elokuvan tapahtumat näyttävät, että matka sinne on vielä pitkä.
Lopussa uutta maailmaa rakennetaan ratkaisulla, joka yllättää ehdottomuudellaan. Siinä on huikeaa inhimillisyyttä, suuruutta ja sovitusta.
Gran Torino jatkaa samaa hienoa linjaa, jota edustivat muun muassa Eastwoodin aikaisemmat elokuvat Isiemme liput ja Kirjeitä Iwo Jimalta.
Gran Torino. Ohjaus Clint Eastwood. Ensi-ilta 3.4.
Jaa tämä artikkeli: