Hamas on reaktiota Israelin miehitysvaltaan
Kari O. Niemi ja Varpu Haavisto (Kirkko ja kaupunki 18.2.) kyseenalaistivat mainintamme siitä, että arabimaat eivät ole koskaan aloittaneet sotaa Israelia vastan (paitsi vuonna 2006).
Joulukuussa 1947 Palestiinassa alkoi sionistiliikkeen ja palestiinalaisten välillä sisällissota, jonka varjolla sionistiliike toteutti järjestelmällisiä etnisiä puhdistuksia. Arabimaat liittyivät sotaan 15.5.1948, mihin mennessä sionistijoukot olivat puhdistaneet yli 250 kylää ja karkottaneet satojatuhansia palestiinalaisia, kuten historioitsija Ilan Pappe on kartoittanut.
Vuonna 1967 Israelin hallitus tiesi, että Egypti ei ole hyökkäämässä, kuten Israelin ulkoministeri Abba Eban on todennut. Israel aloitti sodan hyökkäämällä Egyptiin. Vuonna 1973 Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israelin miehitysjoukkojen kimppuun Golanilla ja Siinailla, jotta Israel lopettaisi niiden miehityksen. Ne eivät hyökänneet Israeliin.
Israel ei ole koskaan suostunut palestiinalaisalueiden miehityksen lopettamiseen. Toisessa intifadassa tapettiin tuhat israelilaista, mutta valtaosan väkivallasta aiheutti Israel, joka tappoi 3 000 palestiinalaista. Hamas on perustettu 1987, melkein vuosisata sionistisen liikkeen kolonialismin alun, 39 vuotta Israelin perustamiseksi tehtyjen etnisten puhdistusten ja 20 vuotta miehityksen alun jälkeen. Hamas ei ole konfliktin syy, vaan reaktio miehityksen väkivaltaan.
Kaikkien palestiinalaisten ja muslimien niputtaminen Hamasin äärimmäisimpien lausuntojen alle on tosiasiallisesti ja moraalisesti väärin. Palestiinalaisten kansalaisyhteiskunta on ilmaissut vuoden 2005 boikottikutsussa selvästi, mitä se haluaa: tasa-arvon Israelin palestiinalaisille kansalaisille, miehityksen lopettamisen ja pakolaisten paluun koteihinsa. Nämä ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia pyrkimyksiä, joita kaikkien yhtäläiseen ihmisarvoon uskovien soisi kannattavan.
Miika Malinen
Syksy Räsänen
ICAHD Finland
Jaa tämä artikkeli: