Sari Ala-Viikari työskentelee hammaslääkärinä Malmin terveysaseman hammashoitolassa. Kuva: Liisa Huima
Hammaslääkäri Sari Ala-Viikarin työ vaatii psykologista silmää
Koululaisena Sari Ala-Viikari jännitti hammaslääkärille menoa. Nyt hän työskentelee Malmin hammashoitolassa ja opettaa tulevia hammaslääkäreitä.
Hammaslääkäri Sari Ala-Viikari muistaa, kuinka puudutti ensimmäistä kertaa opiskelukaveriaan.
– Kyllä siinä kädet vähän tärisivät, ja yksi kurssikaveri pyörtyikin, Ala-Viikari kertoo.
Hänestä piti tulla opettaja, mutta eräänä päivänä lukion luokkakaveri vihjaisi Sarille, että sinusta tulisi hyvä hammaslääkäri. Ehdotus jäi itämään. Sari Ala-Viikari valmistui hammaslääkäriksi Turun yliopistosta vuonna 1990.
– Työskentelen Malmin terveysaseman hammashoitolassa ja opetan kolmena päivänä viikossa tulevia hammaslääkäreitä Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksella. Saan yhdistää hammaslääkärin työn ja opettamisen, mikä on unelmani.
Koululaisena Ala-Viikaria jännitti hammaslääkärille meno.
– Menimme sinne pikkubussilla. Kuuntelimme poran vinkunaa odotushuoneessa.
Ala-Viikari hoitaa kaikenikäisten hampaita. Joskus vastaanotolle tulee vaikeasti sairaita ihmisiä, kuten syöpäpotilaita tai lapsia, joiden perheissä ovat asiat kurjasti. Silloin lääkäri miettii, tekikö kaikkensa auttamiseksi.
Hammaslääkäripelko otetaan vakavasti
Nykyään ei ole enää kouluhammaslääkäreitä, joiden luokse lapset tulevat yksin. Koululaisten hampaat hoidetaan koulun sijainnin mukaan määräytyvässä hammashoitolassa, jonne saattaa tulla vanhemman sijaan mukaan joskus mummo tai vaari. Silloin voidaan yhdessäkin jutella hampaidenhoidosta.
– Lasten hampaat eivät ole tilastojen valossa aiempaa huonommassa kunnossa, mutta esimerkiksi paikkauksen tarve keskittyy entistä pienemmälle joukolle, Sari Ala-Viikari on havainnut.
Hammaslääkärin työssä tarvitaan käsinäppäryyden lisäksi psykologista silmää ja halua työskennellä ihmisten kanssa. Rankinta on aikatauluissa pysyminen.
Jotkut lapset pelkäävät hammaslääkärille menoa. Taustalla saattaa olla korvakipukierrettä tai ikäviä toimenpiteitä. Toisaalta hammastapaturmiin joutuneet voivat olla itkuisia ja pelokkaita. Silloin on tärkeintä voittaa lapsen luottamus ja yrittää viedä huomio pelosta juttelemalla.
– Hampaan puuduttaminen on todella tärkeää. Pintapuudutuksessa puudutusneula ei tunnu niin pahalta. Monet saattavat pelätä, että laitan neulan suuhun salaa. Yksi aika voidaan käyttää niinkin, että lapsi saa tutustua hammashoitohuoneeseen ja kokeilla esimerkiksi poraa ja imuria. Suuhun ei sännätä suin päin, Ala-Viikari vakuuttaa.
Liikunta tepsii ammattivaivoihin
Hammaslääkärin työssä selkä ja niska-hartiaseutu joutuvat lujille. Sari Ala-Viikari rentoutuukin liikkumalla. Hän pyöräilee, juoksee, käy kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunneilla sekä talvella hiihtää. Myös puutarhatyöt irrottavat ajatukset työstä.
– Kun lapset olivat pieniä, en ehtinyt pitää itsestäni huolta ja kärsin selkävaivoista.
Ala-Viikarin perheeseen kuuluvat mies ja kolme lasta, joista enää nuorin on kotona.
– On se vähän haikeaakin. On tuntunut oudolta, ettei tarvitse tehdä ruokaa isolle joukolle.
P.S. Asun Tuusulassa maaseutumaisella pientaloalueella. Naapurit ovat mukavia ja Helsinkiin on lyhyt matka.
Nautin mökkeilystä. Mökillä saunomisessa ja uimisessa on ihan oma tunnelmansa. Mieheni metsästää, joten syömme usein riistaruokia.
Toivoisin, että pysyisin onnellisena, terveenä ja työkykyisenä.
Jaa tämä artikkeli: