Hankala musiikki kiinnostaa
Kirpeitä kommentteja. Säveltäjä Jyrki Linjamaa harmittaa. Hänestä suomalaisesta kirkollisesta musiikkiperinteestä puuttuu roteva täysi-ikäisyys. – Kirkossa ajatellaan, että virsien pitää olla vaatimattomia ja helppoja. Se on kyseenalaista vallankäyttöä. Ihmisille tarjotaan vauvanruokaa, hän sanoo.

Kirpeitä kommentteja. Säveltäjä Jyrki Linjamaa harmittaa. Hänestä suomalaisesta kirkollisesta musiikkiperinteestä puuttuu roteva täysi-ikäisyys. – Kirkossa ajatellaan, että virsien pitää olla vaatimattomia ja helppoja. Se on kyseenalaista vallankäyttöä. Ihmisille tarjotaan vauvanruokaa, hän sanoo.

Hankala musiikki kiinnostaa

On vanhojen keinojen kuluneisuus ja uusien käsittämättömyys. Siihen kitkaan pitää Jyrki Linjaman mukaan säveltäjän uskaltautua.

Teksti Pälvi Ahoinpelto
Kuva Sari Gustafsson
Virsi soi jylhänä ja karuna, vailla makeutta tai kosiskelua. Maa murtuu, järkkyy on yksi uusista virsistä, jotka saavat kantaesityksensä Johanneksenkirkon messussa ensi lauantaina. Säveltäjä Jyrki Linjama kuvaa tämän sävellyksen rytmiä kirveellä veistetyksi.

– Kirkossa ajatellaan, että virsien pitää olla vaatimattomia ja helppoja. Se on kyseenalaista vallankäyttöä. Ihmisille tarjotaan vauvanruokaa.

Säveltäjä näyttää ystävälliseltä ja puhuu tasaisella äänellä, mutta puheen sisällössä on suolaa ja kirpeitä mausteita. Hän tuntee, että vastuullinen, roteva täysi-ikäisyys puuttuu suomalaisesta kirkollisesta perinteestä.

– Jos ihminen osaa paljon soittaa, laulaa ja säveltää, koko osaaminen pitää voida tuoda yhteisen juhlan, messun, rakentamiseksi.

Linjaman sävellysprosessi on moninainen.

– Sävellys syntyy monilla vuorovaikutuspinnoilla, hän muotoilee.

Hän on palannut tietokoneavusteisista kokeiluista työstämään musiikkia opettajansa Einojuhani Rautavaaran malliin pianon, kynän ja paperin kanssa, ja vasta puhtaaksi kirjoittaa sen tietokoneella. Päivisin musiikki syntyy työtä tehden, öisin mietiskellen.

Öisin logiikka menee Linjaman mukaan eri tavalla. Materiaali työstyy. Tulee oivalluksia. Päivittäinen uinti, talvella avannossa, antaa lihaksille liikettä ja sävellyksille aikaa kypsyä. Kontaktit soittajiin ja laulajiin tuovat virikkeitä, ja sävellykset muuttuvat vielä harjoituksissakin, sillä elävä tilanne yllättää aina. Muusikoilta tulee myös ideoita ja toiveita.

Käsitys klassisen taidemusiikin säveltäjästä lähenee usein kuvaa herkästi häiriintyvästä, täydellistä hiljaisuutta vaativasta ärripurrista.

Linjama hymyilee valoisasti. Hän kertoo tulleensa yhä immuunimmaksi hälylle.

– Olen kolmen lapsen isä ja elänyt normaalia perhe-elämää. Ideani eivät tyrehdy äänistä.

Aiemmin Linjama teki opetustöitä. Hän on ollut Turun yliopiston musiikkitieteen lehtori ja työskennellyt opettajana Sibelius-Akatemiassa, Helsingin yliopistossa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa.

Jyrki Linjama on tehnyt pitkään vain tilausteoksia. Siksi kontakti tilaajaan on tärkeä. Linjaman oma soitin on viulu ja hänen luottomuusikkonsa Sibelius-Akatemian viulumusiikin professori Kaija Saarikettu, jonka kanssa vuorovaikutus on luontevaa.

Linjama ei ole saanut laulajan koulutusta, joten hän laulajille säveltäessään mielellään työstää musiikkia heidän kanssaan. Säveltäessään oopperaa Die Geburt des Täufers (Kastajan syntymä) hän oppi paljon laulajan hengityksestä ja ylimenosävelistä. Hänelle on tärkeää päästä selvyyteen esiintyjän kapasiteetista, sillä hän haluaa käyttää rikkaasti muusikon äärirajoja ja säveltää kyllin kitkaista ja haastavaa musiikkia.

"Pahinta on ’varovainen juttu’ ja keskityylinen, neutraali tekeminen, jota jumalanpalvelus-
musiikissa on paljon.”

Säveltäjä Jyrki Linjama

Rytmisen ja harmonisen monimutkaisuuden on sanottu olevan tyypillistä Linjaman musiikille. Onko siis olemassa helppoa ja vaikeaa musiikkia?

– Keskusteluperinne, joka on minusta hyvä, puhuu matalatyylisestä, keskityylisestä ja korkeatyylisestä musiikista, Linjama sanoo.

– Läntisen musiikkiperinteen vahvuus on siinä, että läsnä ovat kaikki tasot. Esimerkiksi W.A. Mozartin musiikissa on yleviä hetkiä ja sitten karkeita ja maanläheisiä. Mikään ei ole sinänsä hyvää tai pahaa, mutta raikas maanläheisyys voi rappeutua rivoudeksi tai rikas korkeatyylisyys kuivaksi akateemisuudeksi.

Pahinta Jyrki Linjaman mielestä on ”varovainen juttu” ja keskityylinen, neutraali tekeminen, jota kuulemma jumalanpalvelusmusiikissa on paljon. Linjama sanoo aidosti tykkäävänsä Jaakko Löytyn lauluista ja laulamisesta. Myös Tuomasmessun musiikki on hänestä kulttuurisesti validia ja lähtee lentoon omassa tyylissään.

Linjamaa itseään kuitenkin kiinnostaa lähteä toiseen suuntaan, korkeaan tyyliin ja esteettiseen kunnianhimoisuuteen.

– Minua kiinnostava musiikki on jännitteistä tai hankalaa. Se vastustaa aikaa ja kurottuu kohti ikuisuutta, on vastakarvaista eikä antaudu helposti.

Vuonna 1997 Linjamalta valtioneuvoston itsenäisyyspäivän 80-vuotisjuhlajumalanpalvelukseen tilattu Juhlakantaatti synnytti tyrmistystä ja polemiikkia.

– Minulle tuli olo, että never again. Jos nämä uskovaiset ovat näin hulluja, niin antaa olla, Linjama muistaa vieläkin lievästi puhisten.

Mutta jotkut olivat innoissaan, ja muun muassa Tapiolan silloinen kanttori Kaisa-Leena Harjunmaa tilasi siinä paikassa Linjamalta uuden teoksen.

Linjama epäilee, että monipuolisemman messumusiikin vaatimus on usein peiteilmaisu sille, että halutaan viihdetyyliä. Hänestä taas pitää tehdä taiteellisesti kunnianhimoista musiikkia.

– Mutta sitä on vaikeampi kontrolloida, mikä pelottaa, säveltäjä tokaisee.

Focus Jyrki Linjama. Iltamessu Johanneksen kirkossa lauantaina 8.11. kello 18. Musiikkina on Jyrki Linjaman uusia sävellyksiä, muun muassa virsiä kantaesityksinä. Liturgi Ermo Äikää, saarnaaja Mauri Vihko, kanttori Hannu Jurmu, urkurit Sabine Nieminen ja Liisa Malkamäki. Messu on osa Organo Novo -festivaalia ja YLE nauhoittaa sen.

Jaa tämä artikkeli:


Minuutissa mystikoksi

Villi city