Hannele Rauta on parisuhdehelvetin jälkeen onnellinen
Parisuhdeväkivallalla ei tarkoiteta vain fyysistä väkivaltaa, vaan se voi olla luonteeltaan myös henkistä, sisältäen vaikkapa nimittelyä, nöyryyttämistä, sosiaalista eristämistä ja vainoamista. Myös seksuaalinen väkivalta on yleinen parisuhdeväkivallan muoto. Kuva: Thinkstock

Parisuhdeväkivallalla ei tarkoiteta vain fyysistä väkivaltaa, vaan se voi olla luonteeltaan myös henkistä, sisältäen vaikkapa nimittelyä, nöyryyttämistä, sosiaalista eristämistä ja vainoamista. Myös seksuaalinen väkivalta on yleinen parisuhdeväkivallan muoto. Kuva: Thinkstock

Hannele Rauta on parisuhdehelvetin jälkeen onnellinen

Tutkimusten mukaan jopa 30 prosenttia 18–74-vuotiaista suomalaisista naisista on joutunut nykyisen tai entisen kumppaninsa seksuaalisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi.

Vuosia jatkuneen parisuhdeväkivallan uhri Hannele Rauta kirjoitti kokemuksistaan kirjan, koska halusi auttaa muita perheväkivallan uhreja ja kasvattaa viranomaisten ymmärrystä perheväkivallasta kertomalla oman tarinansa. Aihepiiristä puhuminen on vaikeaa, koska perhe- tai parisuhdeväkivalta vaikuttaa myös uhrin lähipiirissä moniin ihmisiin. 

Hannele Rautakin kirjoitti kirjansa ja antoi tämänkin haastattelun nimimerkillä, koska haluaa suojella lapsiaan ja muita läheisiään.

”Minä en yksinkertaisesti uskaltanut erota. Pelkäsin mahdollisia seurauksia, mitä kaikkea erotessa voisi tapahtua. Lasten menettäminen pitkäksi aikaa ei kuitenkaan käynyt mielessäkään – ja niin kuitenkin kävi”, kertoo Rauta syitä siihen, miksi hän eli pitkään väkivaltaisessa suhteessa.

Jossain vaiheessa tilanne kävi niin sietämättömäksi, että lopulta hänellä ei enää ollut muita vaihtoehtoja kuin ero väkivaltaisesta miehestä.  

”Minun oli pakko erota – elämä ei enää ollut elämisen arvoista liiton loppuvaiheessa. Ei minulla rohkeutta eroamiseen olisi ollutkaan, mutta ero oli väistämätön, jos aioin elää sellaista elämää, jonka mielestäni ansaitsin.”

Väkivaltatilanteita oli Raudan liitossa jatkuvasti, mutta fyysiseksi väkivalta äityi noin pari kertaa vuodessa. Hänen elämänsä oli kuitenkin väkivallan uhan alla elämistä koko ajan, koska milloinkaan ei voinut olla varma, mikä seuraavalla kerralla laukaisisi fyysisen väkivallan.
 

Ero lapsista tuskaisinta

Hannele Rauta koki, ettei aikanaan saanut viranomaisilta juuri mitään tukea yksinäisessä taistelussaan väkivaltaisesta suhteesta irrottautuessa. Hän kertoo saaneensa apua vain Kriisikeskuksesta. Raudan erossa tuskallisinta oli, kun mies sai kahden pojan huoltajuuden. Mies myös esti Rautaa tapaamasta poikiaan.

”Ero lapsista ei olisi ollut niin tuskaista, jollen olisi pelännyt heidän puolestaan. Pelkäsin, että lapset joutuvat väkivaltaisen kohtelun kohteiksi, koska exälläni ei ollut enää minua kohteenaan. Pelkoni osoittautui myöhemmin todeksi ainakin toisen lapsen kohdalla.”

Myöhemmin toinen Raudan pojista muutti hänen luokseen ja asuu nyt jo omillaan. Rauta saa nyt olla tekemisissä myös isänsä luo asumaan jääneen pojan kanssa.

”Välit kumpaankin poikaan ovat mielestäni nykyään hyvät – ihan yhtä hyvät kuin aina, vaikka tapaamatonta aikaa oli välissä paljon. Jokainen meistä kolmesta tietää, että minun tahtoni ei ollut olla tapaamatta heitä. Nykyään menee harvoin enempää kuin viikko, ettemme tapaisi. Asiat ovat normalisoituneet.”
 

Ero veti taloudellisesti tiukille

Rauta uskoo, että jos väkivallan uhri on taloudellisesti riippuvainen puolisostaan, suhteesta on vaikeampi irrottautua kuin hänen oli. Raudankin talous oli tiukilla, koska hän joutui pitkään eron jälkeen maksamaan kuluja jakamattomasta talosta, jossa entinen mies asui. Myös lakiasioiden hoitaminen oli kallista.
 

Elän nyt ihan tavallista elämää, mutta olen onnellinen ja kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä. Nyt ihmettelen, miksi ei lähtenyt jo aiemmin."
 

”Kesti monen monta vuotta päästä taloudellisesti 'tolpilleen', niin paljon ylimääräistä rahaa eron jälkeen tarvittiin.”

Monesti väkivallantekijä eristää uhrinsa vanhoista ystävistä, tuttavista ja jopa sukulaisista. Ketään ei saisi tavata. Rauta neuvoo eristettyä ottamaan pikkuhiljaa yhteyttä vanhoihin ystäviin. Rauta myös muistuttaa, että omaiset varmasti tukevat, kun päättää irtautua väkivaltaisesta suhteesta.


Varoittavat merkit otettava vakavasti

Rauta pohtii, että kaikelta murheelta olisi ehkä vältytty, jos hän vain olisi ottanut varoittavat merkit ajoissa huomioon.

”Jos suhteen alkuaikoina huomaa, että joutuu jättämään toistuvasti tekemättä asioita, joita olisi halunnut tehdä, pitää pysähtyä miettimään, kuka asioistasi oikein päättää. Jokaisella on oikeus tehdä elämässään omat ratkaisunsa, kukaan toinen ei saa päättää puolestasi.”

Toiselle aina periksi antamisella ei pidemmän päälle ole Raudasta hyviä seurauksia. Jos ei esimerkiksi tapaa ystäviään mustasukkaisuuden pelossa, väkivallantekijä huomaa kontrollointinsa toimivan ja jatkaa sitä.

”On tärkeää puhua asioista. Jollei voi tavata ystäviään tai sukulaisiaan, juttele asioista esimerkiksi Kriisikeskuksen tai vaikkapa seurakuntasi työntekijöille”, kehottaa Rauta. Kriisikeskukset päivystävät ympäri vuorokauden useilla paikkakunnilla. Turvakotiin voi päästä esimerkiksi poliisin kautta.

”Soittamalla et jää yksin! Apua ei voi saada, jollei kukaan tiedä tilanteestasi. Kerro.”
 

Kiitollisuutta väkivallattomasta arjesta

Hannele Raudan elämä on eron, surutyön ja monen muun henkisen prosessin jälkeen ollut hänen omien sanojensa mukaan upeaa. Siksi hän haluaa rohkaista parisuhdehelvetissä eläviä.

”Elän nyt ihan tavallista elämää, mutta olen onnellinen ja kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä. Nyt ihmettelen, miksi ei lähtenyt jo aiemmin. Kaikki, mitä on pelännyt erossa tapahtuvaksi, voi tapahtua – mutta siitä selviää!”
 

Muista kuitenkin uusiin ihmisiin tutustuessasi, että sinä olet se, joka päättää, kuinka haluat elää!"
 

Raudasta väkivaltaiseen suhteeseen ei kannata missään tapauksessa jäädä odottamaan seuraavaa lyöntiä, joka voi hyvinkin olla se vammauttava. Iskujen jäljiltä on myös henkisesti aina vain romuttuneempi.

”Taistele! Taistele poistumalla paikalta – hanki itsellesi juuri sellainen uusi elämä, jonka itse haluat. Vain sinulla on avaimet siihen. Niitä avaimia väkivallan tekijä ei voi sinulta viedä.”
 

Parantumiselle annettava aikaa

Eron jälkeen on Raudan mielestä tärkeää antaa itselleen aikaa parantua. Se voi viedä kauankin. Hän suosittelee tekemään niitä asioita, joita todella haluaa tehdä, ja tapaamaan ihmisiä, joiden seurassa on mukava olla.

”Mieti mitä haluat tehdä, kun ei enää tarvitse ajatella sitä toista osapuolta, joka aina on päättänyt asioista puolestasi. Itke, jos itkettää. Naura, kun naurattaa.”

Raudasta on tärkeää myös opetella taas luottamaan ihmisiin. ”Muista kuitenkin uusiin ihmisiin tutustuessasi, että sinä olet se, joka päättää, kuinka haluat elää! Kun aikaa kuluu, huomaat: Olen onnellinen – selvisin!”

Lisätietoa: Parisuhdeväkivallan määritelmä

Parisuhdeväkivallan erityispiirteet ja tyypit

Naisiin kohdistuva väkivalta

Kirjallisuutta: Hannele Rauta: Tahdon uuden elämän. Irti väkivaltaisesta parisuhteesta, Nemo Kustannus, 2014.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi