Kotikallioilla. Haukilahden rannat ovat Ismo Jokiselle mieluista kuvausympäristöä. Hän on taltioinut näitä maisemia kaikkina vuoden ja vuorokauden aikoina.
Häpeämätön moniosaaja
Ismo Jokisen elämä ei ole joko – tai, vaan sekä – että. Hän haluaa haastaa mustavalkoista ajattelua.
Ismo Jokinen istuu Haukilahden rannan kahvilassa ja vilkaisee kännykästään Facebook-tilanteen.
”Oho! Nyt jo yli neljäsataa tykkääjää!”
Hän on julkaissut pari tuntia aiemmin sosiaalisessa mediassa hienon maisemakuvan.
Kuvaaminen on ollut Jokisen elämässä siitä saakka, kun hän sai 8-vuotiaana kummitädiltään oman kameran. Kuvan taju tuntui olevan selkäytimessä. Digikameroiden tulo markkinoille räjäytti sittemmin tilanteen. Kun valokuvat eivät enää maksaneet juuri mitään, otosten määrä moninkertaistui hetkessä.
”Rahaa menee tietysti kunnon kalustoon. Nytkin tiedän tarkkaan, mitkä kaksi objektiivia haluan seuraavaksi hankkia.”
Valokuvaamisesta on tullut hänelle ammatti samalla tavalla kuin hänen monista muistakin töistään.
”Tärkein liikkeelle paneva voima on kiinnostus kuhunkin asiaan, mutta käytännön pakko on hyvä lisäkannustin.”
Palo ja pakko ajoivat Jokisen esiintymään esiteini-iässä. Kiusattu poika sai koulun näytelmäkerhossa uutta itsevarmuutta. Esiintymishalu oli ollut piilossa ujon kuoren alla.
”Se pilkisti esiin jo silloin, kun isosisko sai lahjaksi kelanauhurin. Lauloin kelat täyteen Peppi Pitkätossua.”
Näytelmäkerho oli myös kannustin parantaa koulumenestystä. Pänttäämiseen pakotti pisteraja, jolla pääsisi lukioon. Sinne taas oli päästävä, sillä koulun teatterikerhossa oli kiinnostavia projekteja kesken.
”Sain peruskoulun päätteeksi Kiri-stipendin, joka hävetti, mutta tuli tarpeeseen.”
17-vuotiaana Jokinen oli jo puoliammattilainen tiskijukka. Siitä tie vei luontevasti hyvinkääläisen paikallisradion aalloille. Jokinen perusti oman yrityksen ja esiintyi myöhemmin muun muassa juontajana MTV:n Ruututoimituksessa ja kanavan juttujen toimittajana. Monet muistavat hänet myös Tangomarkkinoiden ja lukuisien muiden tilaisuuksien juontajana.
Viestintävalmennus on se ammatti, jonka Jokinen mainitsee nykyään monipuolisen työlistansa ensimmäisenä.
”Se tuli kuvaan ihan itsekseen. Maikkarilla olin opastanut uusia esiintyjiä. Sitten tuli Joensuusta puhelu jossa tiedusteltiin, voisinko antaa esiintymisvalmennusta poliitikoille.”
Nyt hän kouluttaa yritysten avainhenkilöitä, poliitikkoja ja muita, jotka joutuvat esiintymään työnsä takia.
”Kaiken viestinnän ytimessä on rehellisyys. Esimerkiksi yrityksen asioista medialle puhuttaessa on aina puhuttava totta. Suomalainen mentaliteetti vain johtaa usein siihen, että kerrotaan sitten samaa kyytiä kaikki negatiivinenkin. Se ei välttämättä ole tarpeellista, kannattaa keskittyä vahvuuksiin.”
Ismo Jokinen kannustaa ihmisiä löytämään oman tapansa esiintyä. Toisinaan hän joutuu patistamaan ajattelussaan lukkiutuneita, ylivaatimattomia ja esiintymiskammoisia suomalaisia lähes suuttumisen rajoille. Moni koulutustilanteessa hermostunut on kuitenkin jälkeenpäin huomannut, että teki hyvää tulla haastetuksi.
”Taannoin jouduin hätistämään erään henkilön jopa muokkaamaan omaa mielipidettään, sillä se oli täysin vastakkainen hänen edustamansa yrityksen mielipiteen kanssa. Sellainen ristiriita olisi ollut kestämätön.”
Kaikessa viestinnässä on osattava erottaa asia henkilöstä. Jokinen muistuttaa, että jokaisen yleisönosastokirjoituksen, sosiaalisen median kommentin tai blogissa vuodatetun kiukun takana on elävä ihminen. Henkilökohtaisuuksiin meneminen on vaarallisen helppoa.
Jokinen pohtii, että koulukiusattuna oleminen on vaikuttanut hänen valintoihinsa elämässä monella tavalla.
”Vihaan kaikenlaista kiusaamista yli kaiken. Nyt työtäni on auttaa ihmisiä selviämään henkisesti ehjin nahoin hankalista paikoista.”
Mediamaailman lisäksi Jokinen on vuosien varrella viivähtänyt espoolaisen vesibussin kansipoikana tilausmatkoilla, grillimyyjänä, kaupparatsuna ja kiinteistönvälittäjänä.
”Osaan myydä ajatuksia, mutta en ole myyntimies”, hän summaa.
Yllätyksekseen Jokinen on saanut monipuolisuudestaan myös kielteistä palautetta. Osa asiakkaista on ääneen epäillyt, voiko Jokista enää pyytää viestintäkoulutusta vetämään, kun hän onkin nykyään valokuvaaja. Jokista rasittaa asioiden näkeminen yksiulotteisesti.
”Nämä osaamisethan vain täydentävät toisiaan! Tarkkailen työkseni ihmisiä monella tavalla. Eleet, ilmeet ja puhe kertovat paljon. Ihmisen äänensävystä voi jo kuulla, millainen kuvauksellinen ilme on hetken kuluttua taltioitavissa.”
Ammattitaito on asia, josta Jokisen mukaan saa olla ylpeä. Kun netti on tavallaan tehnyt jokaisesta toimittajan ja valokuvaajan, on yhä tärkeämpää arvostaa heitä, jotka ovat opiskelulla ja työllä hankkineet vankan ammattitaidon.
”Ymmärrän, jos valokuvaajat ovat sitä mieltä, että olen itse työntymässä markkinoille väärää kautta. Teen sen huippuammattilaisia nöyrästi kuunnellen ja heiltä oppien. Haluan, että kuvilla on tarina, ja että ne ovat laadukkaita.”
Jokinen on tehnyt lukuisia kuvausretkiä ulkosaaristoon Tommi Heinosen kanssa ja harjoittanut osaamisten vaihtokauppaa Kari Kuukan kanssa.
”Kuukka pitää erilaisia esityksiä valokuvaamisesta, joten minä olen sparrannut häntä niihin tilanteisiin. Minä puolestani saan häneltä kullanarvoisia vinkkejä kuvaamiseen.”
Jokinen kurkistaa vielä Facebookiin ja riemastuu silminnähden. Aamun kuvalle on ilmoittautunut jo 1700 tykkääjää.
”Totta kai tällainen on mairittelevaa. En laittaisi kuvia näytille, ellen haluaisi tietää, mitä ajatuksia ne herättävät. Eihän taiteilijakaan maalaa tauluja vain itselleen.”
Jaa tämä artikkeli: