Pakoon ankeaa todellisuutta.
Happy end
Elämässä ei voi varautua tulevaan, unelmoida lötköttelystä paratiisisaarella sitten joskus, säästää uutta elämää varten. Tai voi, mutta siinä saattaa käydä niin kuin Shep Knackerille Lionel Shriverin romaanissa Jonnekin pois (Avain 2011). Shep on keski-ikäinen mies, joka on jo toteuttanut amerikkalaisen unelman, luonut menestyvän firman ja myynyt sen pois. Nyt hän aikoo toteuttaa unelmansa vapaasta, huolettomasta elämästä jossakin kaukana.
Yhtäkkiä Shepin säästöille onkin muuta käyttöä, kun hänen vaimonsa Glynis sairastuu ja vanha isä tarvitsee hoivaa. Vapaus vaihtuu velvollisuuteen. Päiväunet eivät enää tarjoa lohduttavaa pakopaikkaa, huolenpito perheestä niittaa Shepin tiukasti todellisuuteen.
Shriver kuvaa purevasti henkilöidensä itsepetosta ja ristiriitaisia yllykkeitä. Eikä hän kaunistele näyttäessään, kuinka vaikea meidän on hyväksyä tai edes kunnolla ajatella kuolemaa tai vakavaa sairautta. Romaani onnistuu ravistelemaan myös naiivia käsitystä siitä, että kärsimys jotenkin jalostaisi. Vakavasti sairas Glynis ottaa ilon irti muiden vastoinkäymisistä ja on yhtä itsekäs ja sarkastinen kuin terveenäkin.
Ettei armoton aihe liikaa ahdistaisi, tässä juonipaljastus: kirjan viimeinen sana on ”mahtavaa”.
Jaa tämä artikkeli: