Parasta etsimässä. Pentti Saarikoski -kilpailun tuomaristossa toiminut runoilija Vesa Haapala työskentelee kotimaisen kirjallisuuden yliopiston-lehtorina Helsingin yliopistossa.
Harrastajakirjoittajien kiireinen vuosi
Yli 150 000 sivua. Sen verran posti toi runoja ja proosaa Otavalle, kun kustantamo julisti Pentti Saarikoski -kirjoituskilpailun viime vuoden lopulla.
Vaikka alalla hyvin tiedetään, että suomalaiset ovat kirjoittajakansaa, osallistujien määrä yllätti silti yhtenä kilpailun tuomareista toimineen runoilija Vesa Haapalan .
– Että ihmiset kirjoittavat niin paljon ja käyttävät siihen aikaa.
Kulunut vuosi on ollut harrastajakirjoittajille kiireinen, sillä Otavan lisäksi Like on haalinut käsikirjoituksia rikosromaanikilpailulla ja Gummerus järjestänyt perinteisen Suuren runokilpailun yhdessä Nuoren Voiman Liiton kanssa.
Saarikoski- ja dekkarikilpailun voittajat julkistetaan viikonvaihteessa Helsingin kirjamessuilla. Runokilpailun parhaimmisto julkaistaan antologiana alkuvuonna 2013.
Miksi kustantamot ylipäätään haluavat järjestää paljon resursseja vieviä ja rahapalkintoja vaativia kilpailuja?
– Motivaatio on aika yksinkertainen: kustantajat haluavat houkutella hyviä uusia tekijöitä taloon, vastaa Otavan kustannustoimittaja Antti Arnkil .
Gummeruksen kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Sakari Heiskanen näkee kilpailuissa syvällisempiäkin merkityksiä.
– Kaikki kustantaminen on pohjimmiltaan taiteen tekemistä. Meidän tehtävämme on olla kirjoittajien kanssa tekemisissä. Uusien kykyjen löytäminen on myös hyvin motivoivaa.
Gummerus on järjestänyt vuodesta 1996 säännöllisesti novelli- ja runokilpailuja. Niiden antologioissa ovat ennen kirjailijan uraansa julkaisseet tekstejä muun muassa Sofi Oksanen , Mikko Rimminen ja Tuomas Kyrö .
Saarikoski-kilpailuun tuli 1 257 käsikirjoitusta. Kuinka niin valtavasta määrästä pystytään erottelemaan kolme parasta?
Vesa Haapalan ja kolmen muun tuomarin työmäärää helpotti kustantamossa tehty esikarsinta. Siitä jäljelle jääneistä noin 120 käsikirjoituksesta Haapala, Antti Arnkil, kirjailija Leena Lander ja kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Antti Kasper valitsivat 30–40 käsikirjoitusta.
– Sitten se oli vain raakaa työtä, Haapala sanoo.
Haapala luki jatkoon päässeet tekstit kesän aikana kannesta kanteen. Romaanien kohdalla hän arvioi kieltä, rakennetta ja henkilökuvauksen uskottavuutta.
– Runoudessa tuli seurattua paljon, pystyykö kirjoittaja ottamaan huomioon sen kirjallisuuden, mitä nyt kirjoitetaan ja minkälaista teksti on rytmisesti.
Saarikosken kaltaiset, aiheiltaan vapaat kilpailut antavat hyvän läpileikkauksen siihen, mistä suomalaiset kirjoittavat. Arkista realismia sekä lähihistorian, esimerkiksi 1950-luvun kuvausta oli paljon.
– Sitten oli tällaiset, joissa yritettiin erotiikan avulla päästä pinnalle. Yleinen yhteiskunnan erotisoituminen näkyy myös kirjallisuudessa.
Runoudessa korostuivat perinteinen ilmaisu ja mitalliset tekstit.
– Siellä oli tosi hyviä tekstejä, jotka sopisivat sanoituksiksi, mutta eivät kilpailuympäristöön niin hyvin.
Joidenkin tekstien kohdalla tuomarien näkemykset poikkesivat ja niistä jouduttiin keskustelemaan. Tärkeimmästä oltiin kuitenkin yksimielisiä.
– Kyllä meillä voittajasta oli selvä yhteisymmärrys. Se pomppasi sieltä esille niin selvästi.
Maria Mustranta
Jaa tämä artikkeli: