”Aatteleppa ite!” Jope Ruonansuu tunnetaan koomikkona ja imitaattorína, joka soittaa, laulaa ja näyttelee. Hän on tehnyt paljon sketsiviihdettä radioon, televisioon ja internetiin.
Hassuttelijan vakava paikka
Haimatulehdus lopetti viinalla läträämisen, ja Jope Ruonansuun usko Jumalaan vahvistui.
Monilahjakkuus Jope Ruonansuu näyttelee, laulaa, soittaa kitaraa ja imitoi. Kesällä hän yllätti ihailijansa pitämällä taidenäyttelyn Raumalla. Ruonansuu on jo parikymmentä vuotta piirtänyt karikatyyrejä. Syksyllä teoksia nähdään Lahdessa ja myöhemmin Helsingissä.
Ruonansuu syntyi Kemissä vuonna 1964 seitsemänlapsisen perheen toiseksi nuorimmaisena. Jo ennen kouluikää poika alkoi hauskuttaa perheenjäseniään muun muassa soittamalla ilmakitaraa.
”Minua kannustettiin kaikenlaisiin hassutteluihin jo pienenä, ja onnistuminen jäi takaraivoon. Vanhemmat valoivat myös uskoa puuhiini, vaikka isän oli aluksi vaikea suhtautua keikkahommiini.”
Lapsesta saakka Ruonansuu halusi viihdyttää ympäristöään. Kovaan työhön tottuneelle, kymmenlapsisesta perheestä lähteneelle isälle viihdyttäjän ammatti oli alkuun pelkästään höpöttäjänhommaa, kunnes poika alkoi menestyä.
Rahaa tuli ovista ja ikkunoista, ja vaikka sisarukset yrittivät toppuutella, meno oli kovaa ja viina maistui.
”Onhan selvä, että kun köyhistä oloista tullut maalaispoika saa yhtäkkiä hirveästi julkisuutta ja kehuja ja rahaa tulee suunnattomasti, pää menee pyörälle. Nuorena olin kauhean leuhka. Olin olevinani yhteiskuntakriittinen radikaali, mikä lienenkään. Elämä näytti, mihin sillä ajatusmallilla pääsi. Verovelkaakin kertyi puolitoista miljoonaa markkaa.”
Koulukiusaaminen lihavuuden takia oli tuoreessa muistissa. Nyt oli mahdollisuus näyttää.
”Pienenä hain koko ajan paikkaani ja mahdollisuutta näyttää. Vaikka olen lihava, en ole tyhmä ja vaikka olen ujo ja arka, saatan osata jotain sellaista, mitä muut eivät osaa. Siihen olen jaksanut aina uskoa.”
Burnout ja masennus iskivät Jope Ruonansuuhun kolmikymppisenä. Silloin psykiatri määräsi potilaansa heti kolmen kuukauden sairauslomalle. Mies sairasti vielä toiset kolme kuukautta ja palasi töihin.
Nykyään, jos masennus alkaa nousta, Ruonansuu osaa vähentää työntekoa ja keskittyä odottamaan, että masennus menee ohi.
1990-luvun lopulla hän sai ensimmäisen lievän sydänkohtauksen. Myöhemmin puhkesi diabetes. Haima poksahti ja mies makasi henkihieverissä sairaalassa.
”Silloin oli pakko muuttaa elintavat. Viinalla läträäminen loppui siihen. Ei se helppoa ollut. Oma kriisinsä tuli siitäkin, kun baarissa käyminen kavereiden kanssa piti lopettaa.”
Haimatulehdus vahvisti viihdetaiteilijan uskoa Jumalaan.
”Usko tuntui silloin pelastavalta voimalta. Ja tuntuu edelleen. Sairastuminen veti nöyräksi. Aluksi syyttelin itseäni elämäntavoistani. Usko opettaa, että katsopa asioita monelta suunnalta, kunnes pikkuhiljaa kriisi alkaa purkautua.”
Keväällä Jope Ruonansuu täytti 50 vuotta.
”Kyllä se on sellainen ikä, että sitä säikähtelee. En kuulu enää nuoreen radikaali-ikäiseen joukkoon, mutta onneksi ikä tuo perspektiiviä elämään.”
Ruonansuun elämää ovat tasoittaneet iän lisäksi lapset, 18-vuotias tytär sekä viisivuotias poika, jolle on oltava esimerkkinä. Hän muistelee lämmöllä isänsä äitiä, jonka kanssa pikku-Jope sai matkustaa lentokoneella Ivaloon. Mummo oli uskovainen ihminen, joka tarjosi pojalle elämänkatsomustaan ja opetti rukoilemaan.
Luova mummo keksi itse rukouksia. Mummo piti myös Kemissä pyhäkoulua, jossa poika mieluusti kävi, etenkin, kun siellä sai laulaa.
Nykyään Ruonansuu rukoilee oman poikansa kanssa iltarukouksen.
”Rukoileminen on viisivuotiaalle yhtä luonnollista kuin mikä hyvänsä. Jose tekee myös mielenkiintoisia kysymyksiä: ’No, kun se vaari on siellä taivaassa, niin onko vaari se taivaanisä?’”
Lapsilleen hän haluaa opettaa oikean ja väärän erottamista sekä rohkeutta olla oma itsensä.
”Uskoon taipuvaisena ihmisenä olen Jumalalle kiitollinen aika monista asioista. Erityisen kiitollinen olen lapsistani ja kumppanistani.”
Ruonansuu kertoo olleensa nuorena mustavalkoinen ajattelija. Iän mukana hosuminen, hätäileminen ja elämänpelko ovat jääneet pois.
”Samoin kuolemanpelko. Eikä viina horjuta enää mihinkään suuntaan. Elämässä olen oppinut, että turha ylpeys kääntyy aina itseä vastaan. Maailmassa ihannoidaan kauheasti suorittamista, eikä mikään tavallinen enää riitä.”
Tulevaisuudelta Jope Ruonansuu odottaa hyvää vanhuutta. Laitoshoitoon hän ei aio mennä, sillä se kauhistuttaa.
”Haluaisin olla vain rauhallinen papparainen, joka istuu kiikkutuolissa ja piirtelee välillä hulluja kuvia.”
Ruonansuu uskoo Jumalaan, johdatukseen ja elämän tarkoituksellisuuteen – niin, ja horoskooppeihin.
”Olen oinas sekä horoskoopiltani että luonteeltani. Kun suuri esikuvani Spede Pasanen oli myös oinas, samanlainen koomikko ja hyvin tulinen ja tuittupäinen mies, on vähän pakko uskoa horoskooppeihin”, hän virnistää.
Kuka?
Jope Ruonansuu,
50.
Mitä?
Koomikko, imitaattori, muusikko ja näyttelijä.
Missä?
Kotoisin Kemistä, asuu Heinolassa.
Jaa tämä artikkeli: