null Hätä pahenee leipäjonossa

Jatkuvaa kasvua. Myllypuron leipäjonosta ruokaa hakevien määrä on kasvanut vuodessa viidenneksellä. Viime vuonna ruokaa jaettiin kahtena päivän, mutta nyt elintarvikkeita annetaan jo kolmena.

Jatkuvaa kasvua. Myllypuron leipäjonosta ruokaa hakevien määrä on kasvanut vuodessa viidenneksellä. Viime vuonna ruokaa jaettiin kahtena päivän, mutta nyt elintarvikkeita annetaan jo kolmena.

Hätä pahenee leipäjonossa

Myllypuron leipäjono häviäisi, jos köyhimmät saisivat pari-kolmesataa euroa lisää elämiseen.

Urho jonottaa sisäänpääsyä Herttoniemen seurakunnan järjestämään ruokajakeluun Myllypuron Liikuntamyllyn parkkipaikalla.

– Olen käynyt täällä kolme vuotta, siitä alkaen kun vaimoltani otettiin pois hoitotuki. Siihen saakka pärjäsimme hyvin. Silloin minä kävin kaupan tarjouksesta ostamassa ruoat, joita nyt haen täältä.

Urhon ja hänen vaimonsa koti on Malmilla. Eläkkeet ovat yhteensä 1 300 euroa. Hoitotuki oli neljänsadan euron suuruinen.

Jono rakennuksen ympäri on neljänneskilometrin mittainen. Siinä on paljon ikäihmisiä, mutta ei ainoastaan heitä. On neli-viisikymppisiä, jokunen nuori, muutamia vanhempia lastenrattaita työntäen.

– Jos tätä jakelua ei järjestettäisi, monella ihmisellä olisi kova nälkä, Urho sanoo.

Pääkaupunkiseudun ruokajakeluissa jonot ovat vuodessa kasvaneet nopeasti. Myllypurossa viikkokävijöitä on jo kolmisen tuhatta, kun heitä viime vuonna oli reilut kaksi tuhatta.

– Pelkään pahoin, että lähiaikoina jono täällä vain pitenee. Talouden kiristyminen näkyy meillä viiveellä. Ihmiset tulevat tänne vasta kun heidän on pakko, toteaa Myllypuron ruokajakelusta vastaava Sinikka Backman.

 – Ei kenenkään pitäisi joutua hakemaan ruokaansa täältä. On väärin, että tällaista ruokajakelua pitää järjestää, eikä sen järjestäminen olisi kirkon tehtävä. Mutta kun autettavia on, pitäähän apu järjestää. Perusturvan taso on niin matala. Kun ihminen putoaa sen varaan, rahaa on niin vähän, että valinta pitää tehdä esimerkiksi lääkkeiden tai ruoan väliltä, Backman sanoo.

 

Ensimmäisenä Myllypuron ruokajonossa seisoo eläkkeellä oleva Kaisa. Hän oli tullut paikalle seitsemältä, kaksi tuntia ennen jakelun alkamista.

– Minulla jää kuussa rahaa ruokaan ja muihin kuluihin reilut neljäsataa euroa. Jos se olisi seitsemänsataa, minä kyllä pärjäisin. Nyt pitää vain rukoilla, että tätä ruokajakelua järjestetään. En tiedä miten muuten selviäisin.

Lähiaikoina edessä on struuma- ja kaihileikkaus. Kaisa toivoo, että sitä varten tulisi vähän ylimääräistä harkinnanvaraista tukea. Poliklinikkamaksu on liki kolme kymppiä, se on paljon rahaa.

Kaisa on nähnyt Suomen seitsemällä vuosikymmenellä. Aluksi oli niukkaa, sitten monta vuosikymmentä, jolloin asiat olivat hyvin.

– Viime aikoina on mennyt huonompaan suuntaan kuin koskaan. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, Kaisa sanoo.

– Minä en usko, että päättäjiä oikeasti kiinnostaa meidän elämämme.

 

Sosiaalipolitiikasta väitellyt tutkija Johannes Kananen sanoo leipäjonojen liittyvän politiikkaan, jota Suomessa nykyään tehdään.

– Suomessa on 1990-luvulta alkaen tietoisesti haluttu kasvattaa tuloeroja. Se perustuu teoriaan siitä, että kasvavat tuloerot kannustavat ihmisiä parhaimpaansa. Samaan liittyy myös perusturvan suhteellinen heikentäminen, Kananen toteaa.

Myllypuron jonossa seisoo ihmisiä parin-kolmensadan euron takia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi viime viikolla raportissaan perusturvan riittävyydestä, että yksinelävä tarvitsee asumiskulujen jälkeen 575–660 euroa kohtuulliseen elintasoon. Nykyisellään käteen jää nelisensataa.

Perusturvan korottaminen THL:n määrittämälle tasolle maksaisi miljardin. Se on paljon, mutta jos halutaan, raha löytyy.

– Tuloerojen kasvu ja köyhyyden lisääntyminen on seurausta valitusta politiikasta. Halutaanko sitä jatkaa?, Kananen kysyy.

Kananen toivoo, että sellaiset poliittiset ideat kuin kilpailukyky, tuottavuus ja kannustavuus haastettaisiin. Yhteiskunnan suunnasta voidaan keskustella. Kirkkokin voisi käyttää ääntään nykyistä kovemmin.

– Politiikkahan on olemassa, jotta sillä voidaan vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Jos tuloerojen ei haluta kasvavan, vaan köyhimpien ja pienituloisimpien tuloja haluttaisiin kasvattaa, se pitää sanoa ääneen ja esittää ratkaisuja sen toteuttamiseksi.

  

Teksti Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

Kuva Sirpa Päivinen

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.