Reipas kolmivuotias. Leo sai hätäkasteen Lastenklinikalla. Pirjo Räihän ja Esa Turkan mukaan tilaisuus jäi lähtemättömästi mieleen.
Hätäkaste on koruttoman kaunis
Kun Leo, 3, vauvana hätäkastettiin, se oli vanhemmille yhtä aikaa raskas ja kaunis tilaisuus. Sairaalassa hätäkaste rauhoittaa hetkeksi kiireisen osaston.
Teksti Maria Mustranta
Kuva Sirpa Päivinen
Pakilalainen Pirjo Räihä muistaa vieläkin, missä hän oli, kun lääkäri soitti vappuaattona 2011. Räihän ja Esa Turkan poika Leo oli syntynyt viikkoa aiemmin kolme kuukautta etuajassa.
Keskosvauvan luona saa olla vain tiettyinä vierailuaikoina, ja Räihä ja Turkka olivat lähteneet ensimmäistä kertaa kauppaan synnytyksen jälkeen.
Räihä seisoi kauppakeskus Kaaren liukuportaissa, kun lääkäri kertoi, että Leolle tehtäisiin sydämen ja keuhkojen välisen suonen sulkeva leikkaus. Jos Leo haluttiin kastaa, se olisi hyvä tehdä ennen toimenpidettä. Vanhempien oli tultava osastolle heti, jos he halusivat olla kasteessa läsnä.
Leolle tehty leikkaus on yleinen keskosilla, eikä suurta menehtymisen vaaraa ollut. Lääkäri kuitenkin katsoi, että kaste oli hyvä suorittaa.
Sairaalapappia ei ollut mahdollista saada paikalle. Oli siis tehtävä hätäkaste.
Kasteessa ihmisestä tulee kirkon jäsen. Kristinuskon mukaan Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Kaste on lahja, jossa kastettava tulee osalliseksi Jumalan armosta ja rakkaudesta. Jos pappia ei ole saatavissa ja lapsen pelätään menehtyvän, kasteen voi toimittaa kirkon jäsen tai muu kristitty. Silloin puhutaan hätäkasteesta.
Hätäkastetta voi pyytää myös kastamaton aikuinen kuoleman uhatessa.
Sairaanhoitaja Sirpa Neittamo on kastanut monia lapsia niinä yli 30 vuotena, joina hän on työskennellyt vastasyntyneiden teho-osastolla Helsingin lastenklinikalla. Aikoinaan hätäkasteita tehtiin osastolla paljonkin, mutta hoidon kehittymisen myötä ne ovat vähentyneet.
– Vuoden aikana on muutamia, Neittamo arvioi.
Pappi toimittaa Lastenklinikalla 40–60 kastetta vuodesssa.
Lastenklinikalla kaste otetaan vanhempien kanssa puheeksi silloin, kun lapsi on vaarassa menehtyä tai jos vauvalle tehdään henkeä uhkaavia toimenpiteitä. Jos vanhemmat haluavat ja on aikaa, pyritään saamaan pappi paikalle. Muutoin kasteen toimittaa yleensä joku kirkkoon kuuluvista hoitajista.
Hätäkasteen voi tehdä myös lapsen läheinen. Neittamo kysyy aina vanhemmilta, haluaako heistä jompikumpi kastaa. Usein perhe kuitenkin kokee tilanteen siihen liian raskaana.
Aina kun on aikaa, järjestetään mahdollisimman kaunis tilaisuus, oli kyse hätäkasteesta tai papin tekemästä kasteesta.
– Laitetaan kastepöytä, jolle levitetään liina. Siinä on ledkynttilä, kastemalja sekä yleensä Raamattu ja virsikirja, Neittamo sanoo.
Osastolla on myös pieniä kastemekkoja.
Vanhemmilta kysytään, haluavatko he antaa kasteen yhteydessä nimen.
– Useimmiten he haluavat.
Hätäkasteessa lapsen päähän valetaan vettä kolme kertaa ja lausutaan kastekaava. Tämän jälkeen rukoillaan yhdessä Isä meidän ja kastaja lausuu Herran siunauksen.
Joskus kaste joudutaan tekemään niin, ettei perhe ole paikalla. Sillon vanhemmille soitetaan kasteesta etukäteen.
– Ne ovat yksinkertaisia tilaisuuksia ja siinä on ehkä kiirekin, Neitamo sanoo.
Leon kaste oli niin kaunis tilaisuus kuin se vain niissä olosuhteissa voi olla, Pirjo Räihä muistelee. Leoa ei voinut ottaa syliin, mutta käsiä saattoi pitää hänen yllään keskoskaapin aukkojen kautta. Kasteen suoritti Leon oma hoitaja.
Vaikka hetki oli kaunis, Räihä muistaa itkeneensä lähes koko ajan. Leikkaus pelotti ja huoli Leosta oli muutenkin suuri.
– Tuntui enemmän hautajaisilta kuin kasteelta.
Toisaalta Räihälle on jäänyt mieleen, että tunnelma oli rauhallinen, vaikka lääkärit odottivat Leoa leikkaukseen. Muut vanhemmat ja henkilökunta kahta hoitajaa lukuunottamatta poistuivat huoneesta kasteen ajaksi.
Neittamo on kokenut hätäkasteet samoin.
– Se on kunnioittava tilaisuus, vaikka olisi lyhytkin.
Hätäkasteen erityinen luonne tuli esiin myös Marjatta Hakalan vuonna 2012 valmistuneessa käytännöllisen teologian pro gradussa, joka koski terveydenhoitohenkilökunnan kokemuksia hätäkasteista.
Menehtyvän lapsen kohdalla hätäkaste nähtiin osana surutyötä ja viimeisenä rakkaudentekona tilanteessa, jossa inhimillistä toivoa ei ole. Silloinkin, kun lapsi todennäköisesti jäi eloon, hätäkaste koettiin lohdutuksen lähteenä.
– Perhe saa siitä kokemuksen, että on tehty jotain, mikä voi auttaa, Neittamo sanoo.
Jos lapsi selviää, papin on myöhemmin vahvistettava hätäkaste. Vanhemmille kerrotaan aina hätäkasteen yhteydessä, että myöhemmin voi järjestää ihan yhtä kauniin kasteenvahvistamisjuhlan, joka on kuin ristiäiset. Samassa yhteydessä voidaan muuttaa hätäkasteessa mahdollisesti annettu nimi.
Leon kaste vahvistettiin yksivuotissyntymäpäivänä. Leo oli tuolloin yhä sairaalahoidossa, mutta pääsi kotiin päivälomille. Paikalla olivat kummit ja läheisiä.
– Oltiin kirkossa ja sen jälkeen seurakunnan tiloissa. Oli oikeastaan ihan niin kuin perinteiset ristiäiset, Pirjo Räihä sanoo.
Jaa tämä artikkeli: