Hautarauhan rikkominen Malmin hautausmaalla
Kävin pyhäinpäivänä marraskuussa 2012 mieheni kanssa isäni haudalla Malmin hautausmaalla. Järkytys oli hirvittävä, kun havaitsimme hautapaikan olevankin tyhjä. Siellä oli hävinnyt kivi ja hautalyhdyt. Kukat oli kaivettu maasta. Soitin 90-vuotiaalle äidilleni, hän kertoi olevansa aivan kauhuissaan. Hänkin oli juuri tullut sisareni kanssa Malmilta. He olivat niin pois tolaltaan, etteivät ymmärtäneet laskea kukkia ja kynttilöitä tuolle tyhjälle paikalle.
Olen hoitanut isäni hautaa säntillisesti vuosien ajan. En voi ymmärtää, että hoidettu hauta voidaan näin tuhota. Hautapaikka on maksettu vuoteen 2015 asti, ja siitä on kuitti tallessa. Seuraavana maanantaina äitini lähti selvittämään asiaa. Hänelle pahoiteltiin virhettä, joka johtui tietokoneesta. Onneksi tuohon hautaan ei ehditty haudata ketään!
Hautakiven löytymisestä ilmoitettiin, mutta äitini joutui itse pyytämään asiallista ristiä väliaikaisratkaisuksi – vähäpätöistä. Maa oli pehmeä vielä pari viikkoa, mutta kiveä ei vaivauduttu tuomaan takaisin. Myös isäni veli on haudattu tuohon hautaan, mutta ristissä ei ole hänen nimeään – vähäpätöistä.
Me kolme kirjoitimme virastoon henkilökohtaiset kirjeet, joissa kerroimme tuntemuksistamme. Olemme olleet shokissa. Voin totisesti huonosti. Isäni hauta on minulle pyhä paikka.
Olen ollut hautaustoimen päällikköön yhteydessä. Vastaus oli, että pannaan kivi takaisin, kun lumet ovat sulaneet. Tammikuun lopulla olin uudelleen yhteydessä, koska virastosta ei oltu yhteydessä. Sama vastaus, pannaan kivi takaisin. Vieläkään ei mitään ole tapahtunut. Äidillemme kuitenkin lähetettiin kukkatervehdys jouluna, oletettavasti puhelinsoittoni johdosta.
Kuinka usein tällaista tapahtuu? Vähäpätöistä lienee kirkkoon kuulumiseni ja kirkollisveroni.
Viisveisaanko?
Jaa tämä artikkeli: