Jukka Laajarinne pohtii kirjassaan muun muassa huolenpitoa ja ihastumista.
Hei muumit!
Filosofi Jukka Laajarinne on sitä mieltä, että muumeilta elämää oppia voi.
Muumi-kirjoissa on aina paitsi seikkailuja myös arkipäiväistä viisautta. Kirjassaan Muumit ja olemisen arvoitus Jukka Laajarinne avaa tätä muumien viisautta eksistentialistifilosofien avulla.
"Maailmaa ei voi käsittää eikä mikään ole varmaa." Tästä nöyrästä ja vähän ahdistavasta lauseesta lähtee liikkeelle Laajarinteen kirjan ajatuksia pöllyyttävä matka. Sanaa eksistentialismi ei ole syytä tässä tapauksessa kavahtaa. Kirjan lukemiseen ei tarvita esitietoja, sen verran maanläheistä teksti on. Ja vaikkei kaikkea pilkulleen ymmärtäisikään, ei se haittaa. Isoja asioita ymmärretään aina hitaasti sulatellen.
Perinteisestä elämäntaito-oppaasta ei ole kyse. Kun mikään ei ole varmaa, ei myöskään voi tarjota opinkappaleita. Pikemminkin filosofian opettajana toiminut ja lastenkirjailijana tunnetuksi tullut Laajarinne yrittää hieman horjuttaa turvallisuushakuista ja tottumuksien turruttamaa elämäntapaamme. Esikuvina tässä ovat muumit. Kirja kertoo heidän levottomuudestaan, kodittomuudestaan ja huolenpidostaan.
Laajarinne on sitä mieltä, että suuret asiat ovat usein ristiriitaisia ja ratkeamattomia. Ja kumma kyllä, juuri outouden, ristiriitaisuuden ja kaikkien elävien perusluonteisen yksinäisyyden tunnistaminen antaa samalla myös voimaa ja mielekkyyttä.
Riippumattomuutta ja rutiineja
Kiinnostava on Laajarinteen näkemys, että toisista huolehtiminen on aina jonkinasteista omasta itsestä luopumista. Joudumme jatkuvasti sovittamaan omia tarpeitamme toisten tarpeisiin. Emme kuitenkaan voi koskaan olla täysin perillä toisten odotuksista, vaan uskottelemme tietävämme toisista enemmän kuin tosiasiassa tiedämme.
Muumihahmoista Nuuskamuikkunen on riippumattomuuden perikuva. Mutta hänkään ei voi olla rauhassa vapaa, sillä hän ei voi tulla itsekseen ilman muita. Laajarinne muistuttaa, että ihmisen vastuun ja vapauden kaipuun väliin jää aina ristiriita, jota ei voi ratkaista. On kuitenkin parempi elää rehellisesti tämän tiedon kanssa kuin siinä valheessa, että kykenisi aina olemaan itselleen tai toisten tarpeille uskollinen.
Kirjassa pohditaan myös ihastumista. Kun muumipeikko ihastuu puu-kuningattareen, eli pelkkään kuvaan, mitä itse asiassa tapahtuu? Kaikki ihastuminen on Laajanrinteen mukaan pohjimmiltaan lähtöisin ihmisen omista mielikuvista. Toinen osoittautuu väistämättä enemmin tai myöhemmin pettymykseksi. Ja toisaalta, kun toisen tuntee paremmin, paljastuu myös toisen loputon salaperäisyys.
Turvallisuutta muumien — ja muiden — elämään tuovat rutiinit. Kaikessa arvaamattomuudessaan elämä on sittenkin pitkälti toistoa, samoja rutiineja. Toisto ei silti ole välttämättä tylsyyttä, sillä mikään ei toistu koskaan täysin samanlaisena. "Toisto myös rakentaa ja ylläpitää aitoa itseä", kirjoittaa Laajarinne, joka on tehnyt kokonaisuudessaan viehättävän ja muumien henkeä tyylillisestikin kunnioittavan kirjan.
Jukka Laajarinne:
Muumit ja olemisen arvoitus. Atena 2009.
Jaa tämä artikkeli: