Hei raataja!
Hanskat hukassa? Helsingin seurakuntayhtymän yhteiskunnallisen työn papin Raija Korhosen mielestä kirkolla pitäisi olla edes yksi työttömyystyön papin virka. Työn messussa huolta kannetaan työllisyydestä.

Hanskat hukassa? Helsingin seurakuntayhtymän yhteiskunnallisen työn papin Raija Korhosen mielestä kirkolla pitäisi olla edes yksi työttömyystyön papin virka. Työn messussa huolta kannetaan työllisyydestä.

Hei raataja!

Tämä on sinulle. Työn messussa on esillä myös työttömyys, ja siinä tavalliset ihmiset jakavat ehtoollista.

Teksti Juhani Huttunen
Kuva Tuula Roos /Vastavalo

Syyskuun lopussa Helsingissä työttömyysaste oli 11,1 prosenttia, eli 36 000 helsinkiläistä vailla työtä. Työ- ja elinkeinoministeriön työvälitystilaston mukaan koko maan työttömyysaste oli 12 prosenttia.

Tarkkaan ottaen enää ei päde edes jako työttömiin ja työssäkäyviin. Yhteiskunnallisen työn pappi Raija Korhonen on yli 30 vuotta seurannut työelämän kehittymistä Suomessa.

– Tämän ajan duunari on yksinyrittäjä tai se kaupan myyjä, joka tekee kolmea tuntia päivässä ruuhka-aikana jossain henkkamaukassa eikä saa sillä toimeentuloa kasaan, Korhonen sanoo.

– Prekariaatin ytimessä on epävarmuus, onko seuraavalla viikolla töitä nolla vai viisitoista tuntia.

Joillakin voi olla mielikuva ammattiyhdistysliikkeestä ahneena bunkkerina, joka vahtii hyväosaisten paperimiesten saavutettuja etuja. Korhosen mielestä mielikuva väärä.

– Paljon tosin riippuu ammattiliitosta, millaisen sopimuksen se on saanut aikaan. Rakennustyöväen liitossa jokainen työtunti tehdään työsuhteessa. On myös liittoja, joiden neuvotteluasema on heikompi. Ammattiliittojen välillä on polarisaatiota, Korhonen sanoo.

Eikä tässä ole likikään koko tarina. Työelämä on pakottanut monet entiset palkansaajat pienyrittäjiksi omalla riskillä. Jos kuva ahneesta ammattiyhdistysaktivistista on vinoutunut, niin on myös käsitys yrittäjästä uusrikkaana menestyjänä.

– Meillä Helsingin seurakuntayhtymässä on jo vuosia ollut Pienyrittäjien tukihanke, Korhonen sanoo.

Mainitut teemat nousevat vuodesta toiseen esiin kirkon Työn messussa. Sitä vietetään taas ensi torstaina Kallion kirkossa iltakuudelta. Puheen pitää SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly.

– Aion ottaa esille muun muassa työn merkityksen sekä yksilölle että yhteiskunnalle, ammattiyhdistysliikkeen ja kirkon yhteistyön ja yhteiset arvot sekä muutamia ajatuksia siitä, miten työttömyyttä, köyhyyttä ja syrjäytymistä voitaisiin ehkäistä, Lyly sanoo.

Edellispyhänä on tuomiosunnuntai, mutta se ei näy Lylyn puheessa. Se olisi voinut olla luontevaa. Tuomiosunnuntain evankeliumi kiteyttää kristityn elämän päämääräksi sen, miten kukin kohtelee vähäosaisia. Nykykirkkokin ymmärtää itsensä kaikkien hyljeksittyjen ja vähäosaisten yhteisöksi. Pitääkö kirkon kohdella rikkaita jotenkin toisin kuin köyhiä?

– Kaikkiin ihmisiin pitää lähtökohtaisesti suhtautua yhdenvertaisesti, Lyly sanoo.

– Mutta totta on se, ettei vähäosaisille ole yhteiskunnassamme liikaa ymmärtäjiä eikä auttajia. Näin ollen kirkko voi huoletta tehdä töitä niiden eteen, jotka eniten apua tarvitsevat.

Lauri Lylyn kommenteissa ammattiliittojen ja kirkon välit ovat lämpimät. Niin ei ole ollut aina. Kun naispappeutta ei vielä ollut, Raija Korhonen oli Helsingin seurakuntayhtymässä yhteiskunnallisen työn lehtori.

– 1980-luvun puolivälissä ay-liikkeen keskuudessa oli suurta epäluottamusta kirkkoa kohtaan. Piti tarkasti sopia, millä alueella yhteistyö on mahdollista. Silloin elettiin kylmää sotaa, ja rauhantyö nousi yhdeksi teemaksi, Korhonen kertoo.

Vähitellen yhteistyö tiivistyi ja toteutui Sosiaalifoorumin kaltaisina seminaareina. Korhosen mukaan kirkko ei kuitenkaan tunnista hyvin omia mahdollisuuksiaan.

– Helsingissä on vahva diakoniatyö mutta ei esimerkiksi yhtäkään työttömyystyön pappia tai työpaikkapappia. Pahimpina lamavuosina 22 Helsingin seurakunnassa oli irtisanottujen kriisiryhmä. Nyt vastaavaa ei ole, Korhonen sanoo.

Hänen mielestään kirkko on käpertynyt sisäänpäin, kun se on huolissaan vain omasta jäsenkadostaan mutta ei ihmisistä itsestään.

– Ihmiset eivät koe tärkeäksi itselleen sitä, että kirkko puhuu itsestään. Resurssit menevät hukkaan, kun katsotaan liikaa omiin tilastoihimme ja mietitään, kenestä saataisiin jäsen.

– Ihmisille polttavaa on kysymys toimeentulosta, jaksamisesta ja elämän arvokkuudesta. Kiinnostaako kirkkoa ihmisten kaipuu oikeudenmukaisuuteen? Korhonen kysyy.

Työn messussa kiinnostaa. Siinä puhujana on aina maallikko, ja työväki myös avustaa ehtoollisen jakamisessa.

Työn messu Kallion kirkossa torstaina 27.11. kello 18, Itäinen Papinkatu 2. Messun toteuttavat Helsingin seurakuntayhtymän yhteiskunnallisen työn ja pääkaupunkiseudulla toimivien ammattiyhdistysliikkeen aluejärjestöjen 3+1 -työryhmä yhteistyössä Kallion seurakunnan kanssa. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly pitää puheen. Kanttorina on Tommi Niskala. Musiikkina on Sakari Löytyn Namibialainen messu, toteuttajina Helsingin kirkkomusiikkipiirin kuorolaisia Kati Pirttimaan johdolla. Messun jälkeen on Solidaarisuusiltapala messuun osallistuneille viiden euron hintaan.

Jaa tämä artikkeli: