Määrittelyjä pakeneva. Ihmisen käsitykset Kaikkivaltiaasta ovat aina vajavaisia. Jaakko Heinimäkeä miellyttää körttiläisyys, joka on ”salatun Jumalan ihmettelemistä ja armon varassa nilkuttamista”. Kuva: Esko Jämsä
Heinimäen lempeä Jumala
Universumilla on mieli ja merkitys. Kaikkien ihmisten elämäntarinat niveltyvät Jumalan Suureen kertomukseen ja evankeliumiin, sanoo kirjailija ja pappi Jaakko Heinimäki.
Jaakko Heinimäki makaa selällään työhuoneensa lattialla olevalla säkillä ja muistelee, mistä juontaa juurensa hänen lempeä ja turvallinen kuvansa Jumalasta.
– Minähän olin seimen lapsi. Olin hoidossa Pelastusarmeijan lastentarhassa, jota kutsuttiin seimeksi. Siellä lauloin hengellisiä lauluja heti kun opin puhumaan.
– Niitä lauluja pidettäisiin nykypäivän päiväkodissa poliittisesti epäkorrekteina, mutta minulla on niistä lämmin muistikuva. Olen aina kunnioittanut kovasti Pelastusarmeijaa, kirjailija-pastori kertoo.
Kun hän mietiskelee ”salattua ja sanoinkuvaamatonta” Jumalaa, se tapahtuu tänäkin päivänä laulamalla, pääasiassa virsiä. Aamulla mies on jo vetäissyt mandoliinilla säestäen säkeistön virrestä 212:
”Ain seuraa sotaa rauha, päivämies palkitaan. Kun loppuu taipaleemme, voitosta iloitaan. Me isänmaahan kerran taas yhteen pääsemme, jos armon kerjääjinä Jeesusta seuraamme”, Heinimäki veisaa vahvalla äänellään.
Muhammad Ali niminen nyrkkeilijä teki Jaakko Heinimäkeen 11–12-vuotiaana ”järjettömän suuren vaikutuksen”.
– Fanitin häntä hirveästi. Kun minulle selvisi Alin kääntyminen islamin uskoon ja tämän taustalla olleet kokemukset rotusyrjinnästä, sillä oli varmasti vaikutusta jumalakuvaani.
– Ali avasi sydämessäni sellaisen oven, josta astelivat myöhemmin sisään pyhä Fransiskus ja kumppanit. Kiinnostuin mustien ihmisoikeustaistelusta ja myös Martin Luther King tuli minulle tärkeäksi.
Lukiolaispoika käveli määrätietoisin askelin Lohjan kirjakauppaan. Hän osti Kingin saarnakokoelman, jossa yhteiskunnallinen ja uskonnollinen paatos yhdistyivät.
– Ymmärsin, ettei Kristuksen seuraaminen tarkoita uskonnollisten kokemusten ja kiksien keräämistä tai toisten syntisten taivastelemista. Kysymys on siitä, että teemme Jeesuksen esimerkin mukaisesti tästä maailmasta sellaisen kuin on tarkoitettu. Oikeudenmukaisemman.
– Kohtaamme Kristuksen toisissa ihmisissä, ”lähimmäisen sakramentissa”, yhtä lailla kuin kasteen ja ehtoollisen sakramenteissa tai eläytyessämme joulu- ja pääsiäiskertomuksiin Jumalan ihmiseksi tulemisesta.
Mystiikan teologia tarkoittaa sanojen takana olevan Jumalan välitöntä kokemista.
Vanha vertaus kertoo valtameressä uivasta kalasta, joka kysyy vanhemmalta kalalta tietä valtamerelle. Vanhempi vastaa, että he ovat jo meressä. Pikkukala pettyy: ”Mutta tämähän on vain vettä!”, se sanoo ja jatkaa etsimistään.
Kala ei tiedä olevansa meressä, se vain ui. Samoin ihminen elää Jumalan maailmassa silloinkin kun ei tiedä tästä tuon taivaallista.
Välitön kokemus Jumalasta on tähän uimiseen – Jumalan todellisuuteen – havahtumista. Jaakko Heinimäelle sellaisia sekunnin välähdyksiä, oivalluksia kaiken olevaisen yhteydestä toisiinsa ja Jumalaan, tapahtuu tavallisen elämän keskellä. Vaikkapa pyöräillessä, rakkaan sylissä tai savusaunan lauteilla.
– Rakastelu on tavallisinta arjen mystiikkaa. Hengellisissä kokemuksissa ei ole kyse seksuaalisuuden sublimaatiosta. Rukous ei ole valepukuista seksiä vaan seksi on valepukuista rukousta. Rakastellessaan voi kokea puhtaimmin omien ääriviivojensa häipymisen ja yhteensulautumisen koko universumiin.
Kristillisessä mystiikassa ei ole kysymys toiseen todellisuuteen ja tajunnan tilaan siirtymisestä vaan Jumalan kohtaamisesta arjen keskellä.
– Jumala on persoona, joka puhuttelee meitä ja johon voimme olla suhteessa. Rukous ei ole sitä, että esitän Jumalalle puutelistoja vaan kuuntelevaa ja katselevaa keskittymistä siihen, olisiko maailman Luojalla jotakin asiaa minulle.
Mitä asiaa Jumalalla on ollut viime aikoina?
– Hän antaa koko ajan toisia ihmisiä tiellemme ja vetoaa vaikeuksissa olevien puolesta. Omastatunnosta voisi pitää enemmänkin meteliä. Jokainen tietää syvällä sisimmässään, milloin rikkoo elämän omaa lakia vastaan, Heinimäki vastaa.
Vaikkei Jumalaa voi ottaa haltuun sanoillaan ja järjellään, hänen lähestymiseensä on kirkossa hyväksi havaittuja tapoja, joihin kirjailija-pastori on paneutunut.
Seurakuntanuoresta lähtien Heinimäki on istunut jumalanpalveluksissa. Hän on lukenut runsaasti hengellistä kirjallisuutta ja kirjoittanut itsekin monta kristinuskon ydinajatuksia erinomaisen syvällisesti mutta letkeästi popularisoivaa opusta.
Tuoretta teosta Kafekismus (Kirjapaja 2011) mainostetaan ”katu-uskovan kristinoppina”. Humoristinen ja helposti lähestyttävä ilmaisutapa ei kätke taakseen sitä, että Heinimäki liittyy tiiviisti kristillisen teologian traditioon.
– Harrastan teologisesti perinteisen tyylin hiihtämistä. Ajattelen, että Kristuksen seuraaminen on se tie, mikä meille on annettu Jumalan luo, Jaakko Heinimäki tunnustaa.
Jaa tämä artikkeli: