Kuva: WSOY
Heinimäen Outo hartaus: Portti
Oletetaan, että eräänä iltapäivänä Helsingin rautatientorille ilmestyisi sata metriä leveä helmikoristeinen portti, josta pääsisi suoraa päätä Taivaaseen. Asiasta tiedotettaisiin tehokkaasti paikallisradioissa ja päivälehdissä. Raitiovaunujen kylkiin ilmestyisi mainoksia, joissa lukisi: Taivas auki rautatientorilla. 10 000 ensimmäistä suoraan sisään.
Haluaisinko mennä? Tuskin. Kotiväelläkin olisi asiaan varmaan jotain sanottavaa. Vaikka tiedän, että kristityn tulisi ennen kaikkea kilvoitella päästäkseen Taivaaseen, rautatientorilta yhtäkkiä lähteminen ei tuntuisi sopivalta. Se tuntuisi paitsi rintamakarkuruudelta, myös siltä kuin poistuisi hyvästä elokuvasta kesken näytöksen. Tämän draaman olen ajatellut katsoa loppuun.
Ja mikäli minusta riippuu, en aio lähteä tästä elämästä sanomatta hei muutamille ihmisille.
Sitä paitsi, en taitaisi päästä lähellekään porttia. Heikot siinä sortuisivat, kun totiset Taivaan tavoittelijat raivaisivat tiensä kohti helmiporttia. Sen tapaista tungosta voi aistia hengellisten kesäjuhlien ehtoollisjonossa tai Ikean avajaisissa.
Outo hartauskirja, Like 1997
Lue tästä lisää Outoja hartauksia
Jaa tämä artikkeli: