Joustava tyyppi. Marzi Nyman sanoo helposti kyllä kaikelle kiinnostavalle.
Heittäytymisen virtuoosi
Suomen eturivin kitaravirtuoosi soittaa, säveltää ja sovittaa. Nyt hän tarttuu myös kolumnistin kynään.
Pitkä mies keikkuu portaikossa valokuvaajan edessä. Kädet huiskivat yhä uusiin asentoihin samaa tahtia salamavalojen välähdysten kanssa. Ilmeikkään taiteilijan heittäytymisen halu näkyy jo ennen kuin se kuuluu hänen istahtaessaan kertomaan uusimmista projekteistaan.
Markus, Marzi, Nymanilla tekemistä riittää, hän tuntuu ehtivän kaikkialle. Hän sanoo itseään mieluummin musiikintekijäksi kuin muusikoksi, sillä soittamisen lisäksi mies säveltää, sovittaa, sanoittaa ja toimii kapellimestarina.
”Rakastan erilaisia musiikintekotapoja ja ihmisiä, laaja-alaisuutta. Kaikenlainen sydämellä tehty musiikki kiinnostaa minua”, Nyman sanoo.
Espoolaisia hän villitsi viimeksi lokakuun puolivälissä PianoEspoon konsertissa Portrait of a friend. Nymanin tilaussävellys pianisti Lenni-Kalle Taipaleelle ja Espoo Big Bandille innoitti täyden Tapiola-salillisen yleisöä seisoma-aplodeihin ja hurraahuutoihin.
”Seuraavaksi samassa paikassa on vuorossa Joulun tähdet -konsertti, jota valmistellaan jo kovaa vauhtia. Solisteina ovat Antti Railio, Antti Tuisku ja Paula Koivuniemi. Paula siirsi ulkomaanmatkaansa konsertin takia, mitä arvostan erityisesti.”
Tapiolasali on Nymanille melkein toinen koti. Hän on ehtinyt esiintyä siellä lukuisia kertoja kouluajoistaan lähtien.
Lohjalaispoika tuli Tapiolan lukion musiikkiluokalle pianistina, mutta innostui opettajansa Jarmo Saaren vaikutuksesta myös sähkökitarasta. Saari on lukuisten muiden Tapiolan opiskeluaikaisten ystävien tapaan edelleen mukana Nymanin laajassa musiikkiperheessä.
”Tapiolan opiskeluaika oli ihan vallankumouksellista! Siellä olivat Iiro Rantala, Lenni-Kalle Taipale ja Espoon pop-jazzopisto Ebelissä opettanut rumpali Rami Eskelinen. Lauloin Tapiolan lukion kuoroissa ja tutustuin Mape Lappalaiseen, jolla oli tapana heittää nuoret liemeen. Siinä oppi paljon!”
Pianisti Lenni-Kalle Taipaleen kanssa Nyman on tehnyt paljon yhteistyötä. Heidän studioyhtyeensä teki nuoret muusikot televisiosta tutuiksi koko kansalle viimeistään Joonas Hytönen show´n myötä.
Samoihin aikoihin, 2000-luvun alkupuolella, Nyman keikkaili ahkerasti Nylon Beat-yhtyeessä ja soitti kitaraa lukuisilla eri kokoonpanojen levyillä. Hän sai Pori Jazzin Vuoden taiteilija -palkinnon 2003 ja Teosto-palkinnon debyyttilevystään Marzi vuonna 2006.
”Uusi soololevykin on tulossa – sitten joskus”, Nyman huokaisee.
”Se on ollut tekeillä jo kuusi vuotta, ja valmistuu kun valmistuu. Aina tulee niin mielenkiintoisia työtarjouksia, että oma levy jää odottamaan.”
Tässä numerossa Marzi Nyman aloittaa yhtenä Essen kolumnisteista. Tilaisuus kirjoittaa omista ajatuksista oli hänelle odottamaton, mutta mies tarttui pyyntöön uteliaana.
”Jos Essen toimitus luottaa siihen, että hyvä tulee, uskallan ryhtyä tähän. Pyrin täyttämään odotukset, sillä lukijana pidän hyvistä pääkirjoituksista ja kolumneista. Mikään ei ole toisaalta turhempi kuin tyhjää täynnä oleva kolumni, joka on leivottu kasaan edellisenä yönä”, Nyman linjaa.
Parhaimmillaan kolumnista tulee lukijansa odottama osa arkea.
”Tai edes vessalukemisen verran viihdettä”, Nyman keventää.
Hän näkee kirjoittamisessa sukulaisuutta musiikkiin. Molempien itsensä ilmaisemisen tapojen ytimessä on luonteva kommunikointi, yhteys ihmisiin.
”Kolumnit ovat pieniä pirstaleita, joissa on parhaimmillaan mahdollisuus suureen vaikuttamiseen. Jokin oivallus voi avata aivan uusia latuja ajatuksille.”
Nymanin epätavallinen ammatti saattaa avata lukijoille kurkistuksen toisenlaiseen maailmaan. Pohdinnat keikkabussissa voivat liittyä melkein mihin tahansa. Viisikuisen tyttövauvan isä aikoo rajata aihepiirin ulkopuolelle vain oman perheensä.
Lapsen usko on Marzi Nymanilla edelleen tallella, ja uskonnollisuus saattaa hyvin pilkistää myös tulevissa kolumneissa.
”Molemmat vanhempani ovat hengellisen työn tekijöitä. Minulle hengellisyys on valtavan tärkeää. Se ei ole mikään erillinen osa-alue, vaan mukana kaikessa, ja muuttuu ja elää”, Nyman pohtii.
Hän kuvailee hengellisyyttä jalostumiseksi, jossa elämän eri osaset palmikoituvat toisiinsa jatkuvasti.
”Luin juuri Antti Nylenin Tunnustuskirjan, jossa pastori Jaakko Heinimäki sanoo mielestäni osuvasti: Jumala ei niinkään ’ole olemassa´, vaan hän on itse oleminen.”
Marzi Nymanin isä Hannu Nyman oli perustamassa Pro Fide -gospelyhtyettä 1960-luvun lopulla. Hän toimi yhtyeen basistina ja kosketinsoittajana. Yhtye tunnetaan voimallisena sanan julistajana.
Gospelmusiikki ei ole vierasta Marzi Nymanillekaan. Hän kertoo kokeneensa monia upeita hetkiä hengellisillä festivaaleilla ja rippileireillä. Oman musiikintekonsa ja hengellisen musiikin suhdetta hän pohtii jälleen laaja-alaisesti.
”Minusta esimerkiksi U2-yhtyeen, Leonard Cohenin ja Bachin musiikissa on kaikissa paljon hengellistä. Olen äskettäin itse soittanut sekä Jukka Leppilammen että Jukka Tolosen hengellisen musiikin levyillä, ja nekin olivat keskenään hyvin erilaisia, rehellisesti tekijöidensä näköisiä.”
Musiikintekijä miettii pitkään, miten pukisi sanoiksi eron ”uskovat laulavat toisille uskoville” -tyyppisen musiikin ja muun musiikin välillä.
”Haavoittuvampaakin uskoa on. Sitä, jossa on enemmän kysymysmerkkejä kuin huutomerkkejä.”
Kuka?
Markus, Marzi, Nyman, 34 v, musiikintekijä, kitaristi, tuore isä.
Mistä?
Lapsuus Lohjalla, nuoruus Tapiolassa, asuu nyt Helsingissä. ”Tapiolasali on toinen koti.”
Mitä?
Espoo Big Bandin kapellimestari, Tapiola Sinfoniettan taiteellinen partneri, April Jazzin ydinjoukkoa. Muusikkona kymmenissä levytyksissä, lukuisia sävellyksiä ja sovituksia.
Motto?
Isä meidän -rukous.
Jaa tämä artikkeli: