Helatorstai on Kristuksen taivaaseenastumisen juhla

Helatorstai on Kristuksen taivaaseenastumisen juhla

Kristinuskosta tuli hyväksytty uskonto Rooman valtakunnassa vuonna 313. Yksi varhaisista uuden uskon edistäjistä sen tiellä kohti valtion-uskontoa (v. 380) oli keisari Konstantinus Suuren äiti Helena. Hän matkusti Pyhään maahan 320-luvulla ja halusi tietää, missä Jeesus oli syntynyt, kuollut ja mistä noussut taivaaseen. Jokaiselle osoitetulle paikalle hän rakennutti kirkon.

Taivaaseenastumisen kirkko rakennettiin Öljymäelle, Jerusalemiin. Siihen liittyy helatorstain sanoma, josta Luukas kirjoittaa Jeesuksen sanoneen näin: ”Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää… Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään.” (ks. Apt. 1: 1–11)

Puhe taivaaseenastumisesta ja pilvestä herättää ihmetystä, turhaan. Pilvi viittaa Raamatun symbolikielessä Jumalan toimintaan ja läsnäoloon.

Taivaaseenastuminen puolestaan muistuttaa, että 40 päivän aikana koetut Jeesuksen ilmestymiset loppuivat nyt. Jos joku tänä päivänä kertoo Jeesuksen ilmestyneen hänelle, häntä on syytä katsoa hitaasti. Helatorstain sanoma muistuttaa, että Jeesus jätti meidät helatorstaina lopullisesti ajallisin silmin nähtävässä muodossa. Jumala otti hänet luokseen taivaaseen, jota ei voida eikä ole tarvis lokalisoida sen tarkemmin. Jeesus yksinkertaisesti siirtyi tuonpuoleisuuteen aistiemme tavoittamattomiin.

Helatorstaita on virallisesti vietetty 300-luvulta lähtien. Sitä vietetään 40 päivää pääsiäisen jälkeen, tänä vuonna 29.5. Sen sanoma sisältää lupauksen Pyhän Hengen vuodatuksesta, mikä sitten toteutui helluntaina, joka on kymmenen päivää helatorstain jälkeen. Tuo Henki merkitsee ”taivaaseen nousseen”, elävän Kristuksen läsnäoloa meissä.

Kirkkovuodesta kirjoittaa emerituspiispa Wille Riekkinen

Jaa tämä artikkeli: