Tulenliekki on Pyhän Hengen symboli.
Helluntai joka pyhä
Helluntai on teoriassa yksi kirkkovuoden tärkeimmistä pyhistä, mutta harva luterilainen sitä tulee suuremmin juhlineeksi. Ei siitä ole joulun ja pääsiäisen haastajaksi eikä kaupoissa näy helluntaiherkkuja.
Ehkä sentään helluntaiseurakunnissa osataan juhlia helluntaita?
— Emme vietä helluntaita erityisesti, ei se välttämättä näy mitenkään. Pääsiäinen on meille tärkein juhla, kertoo pastori ja Suomen Helluntaikirkon tiedottaja Esko Matikainen.
1900-luvun alussa syntynyt helluntaiherätys sai nimensä siitä, että sen piirissä esiintyi samanlaisia ilmiöitä kuin Apostolien teoissa kuvatuissa helluntain tapahtumissa, esimerkiksi kielillä puhumista.
Sitä esiintyy edelleenkin.
— Voi sanoa, että jokaisessa jumalanpalveluksessa ainakin joku puhuu ääneen kielillä. Suurella osalla seurakuntalaisista on omaa kokemusta kielillä puhumisesta. Mutta emme pidä sitä minään uskovaisuuden mittarina tai ehtona, joka pitäisi täyttää, Matikainen kertoo.
Hänen mukaansa kielillä puhumiseen ei liity mitään tiettyä tunnetilaa tai viritystä, vaan se on mahdollista milloin tahansa.
— Kielillä puhuja rukoilee kielellä, jota hän ei itse osaa. Hän ei siis itse ymmärrä sanomaansa. Kieli voi vaihdella, mutta kyse on oikeista, olemassa olevista kielistä. Edesmennyt äitini esimerkiksi puhui rukoillessaan joskus vanhaa ruotsia, vaikka hän ei osannut nykyruotsiakaan.
Jaa tämä artikkeli: