Kuva: Marko Leppänen
Helsingin huipulla
”Kun olet vuorenhuipulla, jatka kiipeämistä.”
Beat-kirjailija Jack Kerouacin zen-paradoksia tapaileva lause käy mielessä. Nyt ei tosin olla Washingtonin Kaskadeilla, vaan Helsingin korkeimmalla luonnonmäellä Kivikon pohjoisnipukassa. Korkeus on rapiat 62 metriä merenpinnasta. Maisemat löytyvät laen syrjältä. Metsähorisontissa loistaa valkeana kaikkien luokkaretkien haavekohde, Fazerila.
Heikinlaakson Sienitien laitaman kallio jää korkeuskisan hopeasijalle alle puolen metrin erolla voittajaan. Jakomäenkallio kohoaa sekin yli 61 metriin ja Käpylän Taivaskallio 57 metriin. Vuosaaren täyttömäki ja Paloheinänhuippu yltävät 60 metriin, mutta ylivoimainen keinokukkula on Malminkartanonhuippu 90-metrisenä. Kaikki Helsingin mäet ”ylenivät” 30 senttiä joulukuussa 2012. Taikaiskun takana oli korkeusjärjestelmän muutos.
Syvin uumen on Salmisaaressa, jonka hiilivarasto muhii 120 metrissä. Matalin luonnonkohta on Helsingin majakan itäpuolella, 85-metrinen hauta Ahdin valtakunnassa.
Miete on jo lentänyt ja sukeltanut, mutta halajaa vielä purjehtimaan. On huikeaa ja perspektiiviä antavaa ajatella, että tämä Kivikon laki ja pari vastaavaa olivat ihka ensimmäiset Yoldiamerestä paljastuneet neliömetrit nyky-Helsingin alueesta. Kivisen alastomista hyljeluodoista alkoi Itämeren tytär varttua.
Marko Leppänen
Kerro meille paikasta, josta kannattaisi tehdä juttu: toimitus@kirkkojakaupunki.fi.
Jaa tämä artikkeli: